keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Opas kiinteistövälittäjän valintaan

Olen kolme kertaa ollut valitsemassa asunnolle välittäjää.

Ensimmäisellä kerralla valitsin välittäjän myymään rakkaan lapsuudenkotini. Otin yhteyttä suurimpiin välitysfirmoihin eli Huoneistokeskukseen ja Kiinteistömaailmaan. Tuolloin välittäjäksi valikoitui reippaan olemuksen ja rehellisen arvion vuoksi Kiinteistömaailman Jarmo, joka osoittautuikin oivaksi valinnaksi nopeasti saadun hyvän tarjouksen vuoksi.

Toisellla kerralla valitsin välittäjän rivitalomme myyntiin. Vaikka Kiinteistömaailmalta olikin hyvät kokemukset, halusin kokeilla upeilla esittelykuvillaan minut hurmannutta Alku LKV-kiinteistövälitysfirmaa. Ihana ja iloinen Anne Keinänen myi rivarimme kahdessa viikossa.

*:
kuva:pinterest

Tässä vinkkini välittäjän valintaan:

1. Välittäjänä välittävä tyyppi. Ei siis mikään valittava luimu. Mielestäni on erittäin tärkeää kenet valitsee omaa asuntoaan esittelemään. Hyvä välittäjä huomio jokaisen asuntonäyttöön tulleen ja esittelee asunnon samalla tavalla sekä puuhkarouvalle että tuulipukumummolle. Hyvä välittäjä on avoin, ystävällinen, kohtelias, huumorintajuinen ja rehellinen. Minusta välittäjän tärkein piirre on välittäjä itse. Valitse sellainen välittäjä, joka tuntuu itsestäsi kivalta ja luotettavalta; asuntosi ostaa todennäköisesti tyyppi jolla on sama maku sekä asuntosi että valitsemasi välittäjän suhteen.

2. Hyvät kuvat. Edustavat kuvat houkuttelevat asuntonäyttöön potentiaalisia ostajia. Myös asunnon pohjapiirros on tärkeä! Kuvia on hyvä olla joka huoneesta.

3. Aggressiivinen myynti. Kun asunto laitetaan myyntiin halutaan se useimmiten kaupaksi mahdollisimman pian. Isommat yritykset pystyvät pitämään asunnon yleisesittelyitä joka viikonloppu ja yksityisesittelyitäkin tarvittaessa. Välittäjän ja välitystoimiston pitäisi käyttää kaikki rahkeensa asunnon myymiseksi ensimmäisen myyntikuukauden aikana.

Mitä välitysfirmoja ja tyyppejä te suosittelisitte?

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Asuinalueena Kalasatama

Hauki on kala.

#fish #illustration:
kuva:pinterest

"Olin kymmenen kun halusin koiran – ja sain akvaarion! Hirveä monni pelotteli sekä minua että akvaarion pikkukaloja, jotka pomppivat hädissään huoneeni lattialle sätkimään jättäen minuun sellaisen fobian että KALAsatama ei kuulosta ihanalta."

Lue lisää:

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Mä oon sun fani!

En ole koskaan oikein fanittanut mitään. Nuorena tykkäsin kyllä Spaissareista, mutta silloinkin ihan vaan tykkäsin niistä, en fanittanut.

Nyt olen välillä niin huikeissa superfiiliksissä asunnoista, taloista ja arkkitehtuurista, että tätä voisi kutsua jo ihan oikeaksi fanittamiseksi! Eikö?! Haluaisin vuorata seinät jugendtalojen kuvilla, tapetoida kaapit kaupunkikaavoituksilla ja kehystää kauneimmat, tylsyvällä lyijykynällä piirretyt rintamiestalojen pohjapiirrustukset seiniä koristamaan. Voiko taloille kiljua hysteerisesti? Tai pyytää arkkitehdiltä nimmarin?


Muistan kaikki tärkeät vuosiluvut ja tapahtumatkin sen mukaan missä milloinkin asuimme: vuokrakaksiossa menimme kihloihin, vuokrarivarissa meistä tuli aviopari, kesätyöasuntoon syntyi esikoinen ja ensimmäiseen oikeaan kotiin kuopus.

Jokainen kotini on ollut kuin sielullinen yksilö; ystävä, jolla on oma luonne, persoona, heikkoudet ja vahvuudet. Lapsuuteni rivitalosta muuttaessamme annoin tiiliseinälle jäähyväispusun. Tyhjennettyämme lapsuuteni omakotitalon halasin terassin pylvästä ja jätin kyynelehtien haikeat hyvästit hyvin palvelleelle kodille. Turun yksiötä tervehdin aina kun nähdään, samoin Oulun kaksiota. Nykyisen kotimme julkisivua silittelen myötätuntoisesti ja pyytelen anteeksi kun tykkään enemmän vanhemmista taloista.

Mitäs sitten jos joskus asetumme johonkin? Onko elämä yhtä harmaata massaa kun en voi linkittää elämäntapahtumia muuttojen ja vaihtuvien asuntojen jatkuvaan janaan? 


Keep moving - that´s the way of life?!