perjantai 7. lokakuuta 2016

Loppuelämänkoti

Olen aina vierastanut sanaa "loppuelämänkoti". Loppu on aina niin lopullista ja sitovaa, että ajatus siitä että viettäisimme koko loppuelämämme jossain on tuntunut äärettömän ahdistavalta.

Ensimmäisessä uuden rintamamiestalomme asuntonäytössä puhelin kiinteistövälittäjälle kuinka tämä talo tulisi olemaan vain lastenkasvatuskeskus. Lasten aikuistuttua sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua lähtisimme samantien Helsinkiin tai ulkomaille. 

Kiinteistövälittäjä nyökytteli hiljaa ja katseli keskittyneesti kun haltioituneina narisuttelimme vanhan talon lattiaa. Lähtiessämme kiinteistövälittäjä lausui maagisen lauseen: hän varoitti vakavasti, että jos ostamme talon emme todennäköisesti haluaisi luopua siitä enää koskaan. 

Crepuscular Rays - One of the most spectacular views we get here on earth is the light show of crepuscular rays. These are sun rays or sunlight that has been scattered by particles in the atmosphere. Most often it is water, dust or smoke. Light is not visible so it takes some form of contaminant in the air to produce the ray effect.:

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen sitä mieltä, että olen valmis asettumaan. Juuri tässä kaupungissa ja tässä talossa, juuri tällä alueella ja tässä pihassa haluan kasvattaa lapset ja lapsenlapset, tehdä purkeittain omenahilloa ja harmaantua kilpaa mieheni kanssa. 

Paikalle asettuminen ja pysyvyys tuntuu mukavalta ajatukselta; tähän me rakennamme elämämme, pala palalta. Tähän me jäämme, emmekä luovu talosta koskaan. Kyllä kiinteistövälittäjillä on erikoisia kykyjä tietää tuleva!

Loppuelämästä ei silti kuitenkaan aina tiedä; suunnitelmat saattavat muuttua ja elämä viedä menojaan. En välttämättä asu tässä talossa aina, vaikka niin nyt haluaisinkin ajatella. Yksi loppuelämänkoti minulla on kuitenkin tiedossa: koti on taivaassa, pilvilinnojen tuolla puolen, kauniissa paikassa, jonne taas yksi tärkeä ihminen liian aikaisin lähti. 

1 kommentti: