Pitkäperjantai

Nyt on taas semmoinen vaihe, että ei kyllä kiinnosta asunnot ollenkaan. Ihan sama missä asutaan kunhan nyt on katto ja kahvinkeitin. Syytän uupumuksesta lapsia. Ja elämää. Ja opiskeluja. Ja vaihtoehtojen liiallista määrää.

Meillähän on nyt niin hyvä tilanne, että kummallakin meistä miehen kanssa on mahdollista saada työpaikka lähes mistä vain. Useimmiten se tuntuu etuoikeudelta, mutta välillä myös rasitteelta. Mitä enemmän vaihtoehtoja sitä enemmän menen sekaisin enkä osaa valita: Oulu, Helsinki, Turku, Espoo, Riihimäki, Seinäjoki, Tornio, Lontoo vai Espanja?!?! 

Joskus tuntuu, että olisi helpompaa jos työpaikka määrittelisi asuinpaikan; jos jostain löytyy vakinaisemmin töitä niin siellä sitten ollaan ja elellään. Piste. Pitäisi ehkä lukea venesuunnittelijaksi tai hornettilentäjäksi jos se helpottaisi tätä stressiä. 

En ole käynyt viikkoon Etuovessa. Meillä on viharakkaussuhde ja tällä hetkellä olen tyytymätön sen valtavaan tarjontaan ja ihaniin koteihin, joihin en vielä pääse pitkään aikaan tutustumaan vakavammin.

Vähän kyllä hävettää näin maalliset pohdinnat Pitkäperjantaina. Nyt hiljennyn pääsiäisen viettoon, lähden koiran kanssa metsään enkä ajattele mitään.

Ouluun iski takatalvi ja lunta piisaa. Tipitii ja hyvää pääsiäistä ihmiset!