maanantai 18. huhtikuuta 2016

Siltavahti

Eksyimme eilen rakennusvaiheessa olevan kerrostalo Siltavahdin esittelyyn. Ihana talo tulossa upealle paikalle Intiöön, Rautasillan kupeeseen joen rantaan.

Melkein jo varasin meille 96,5 neliöisen kolmen makuuhuoneen kodin, jossa on toimivan pohjan lisäksi upea 20 neliön lasitettu parveke joelle päin! Talo on siis vielä rakenteilla jolloin kaikki materiaalit saisi itse valita. Alue on tosi kiva ja hintakin ihan kohdillaan. Bonuksena pihalle on tulossa taloyhtiön oma hirsisauna!! Ah. Voisiko parempaa enää toivoa?!?

kuva: rakennusteho, siltavahti
Välillä tulee sellainen olo, että haluaisi jo asettua johonkin. Se on ihan kiva tunne, jota olenkin jo jollain tasolla odotellut. Rauhaton sielu alkaa rauhottua.

Siltavahti houkuttaa ja mietiskelin eilen kuinka elämä menisi jos nyt varaisimme asunnon. Pääsisimme valitsemaan keittiötä, kaakeleita, parketin väriä ja ehkä vähän uusia huonekalujakin. Muuttamaan pääsisimme 2018, lapset olisivat lähistöllä päiväkodissa, me parin kilometrin päässä keskustassa töissä. Viikonloppuisin tehtäsiin hiekkalinnoja Värtön rannassa, paistettaisiin makkaraa Ainolanpuistossa, käytäisiin joella soutelemassa ja keskustassa brunssilla. Jossain vaiheessa lapset menisisivät keskustan kouluun, me ehkä vaihtaisimme työpaikkaa, elämä soljuisi vieressä virtaavan joen lailla mukavasti ja vääjäämättömästi eteenpäin. 

Tätä ajatellessani minut kuitenkin valtasi mielihyvän sijaan valtava tyhjyyden tunne: siinäkö se elämä sitten olisi? Meillä on kuitenkin vain yksi elämä. Mitä haluan tällä elämälläni tehdä, missä haluan olla, mitä haluan nähdä ja kokea? Tämä ei riitä, haluan jotain muutakin, miksi tämä ei riitä, mitä minä haluan?

Tässä kohtaa mies pyöritteli silmiään ja vaihtoi keskustelun kaukosäätimeen, miettin taas jälleen kerran miten parketin väristäkin voi ajautua maailmantuskaan.

Arvostan suuresti ihan tavallista kahdeksastaneljään-makaronilaatikko-pikkukakkonen-arkea, joten olisiko elämä Helsingissä sen kummempaa kuin Oulussa? Mitä jos vaan asetuttaisiin Siltavahtiin?

4 kommenttia:

  1. Ei kai elämä periaatteessa ole Helsingissä sen kummempaa kuin Oulussakaan. Samat makaronilaatikot pitää lämmittää ja päiväkoti-työ-rumbaa pyörittää, sama se missä asui. Helsingissä toki on enemmän menoa ja meininkiä, mutta ei sekään ole mikään onnellisen elämän tae. Mitä sinä itse luulet, mikä Helsingissä olisi parempaa kuin Oulussa?

    Ja heh, tunnistan tuon miehen silmien pyörittelyn... Itsekin kehitän jostain mitättömästä kauheat kierrokset ja saan osakseni suurta hämmennystä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Tuota sitä viikottain puntaroi että mikä Helsingissä olisi paremmin kuin Oulussa ja toisin päin. Helsingin vaakakupissa painaa kovasti perhe, ystävät ja uuden kokeminen kun taas Oulussa edullisemmat asunnot ja toiset ystävät. Nyt tätä kirjoittaessani tajuan että enemmän se perhe on onnellisemman elämän tae kuin edullinen asunto.

    Välillä lähtee kyllä ihan lapasesta nämä pohdinnat kyllä :D Mutta pohtiminen on kivaa!

    VastaaPoista
  3. Et ole kyllä ainoa tuon maailmantuskasi kanssa. Mulle tulee aika ajoin tuo sama olo että tässäkö tämä oli!?! Oon tyyliin valmis jäämään eläkkeelle (33v) ja heittämään kirveen kaivoon ihan kaiken suhteen. Toisina hetkinä en edes ymmärrä miksi olen ajatellut noin. Tuntuu että mun pitää tehdä jotain suurta että saavutan elämässä jotain, vaikka oikeasti ne on ne pienet asiat millä on merkitystä.

    Mä niin nautin lukea näitä sun postauksia vaikka en jaksakaan aina kommentoida. Ihanaa että on joku toinenkin kuka oikeasti miettii miksi kukaan haluaa asua ihan upouudella kotitaloalueella missä ei erota naapurin taloa omasta, tai miettii kuinka tärkeä on näkymä omasta ikkunasta :) <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos Jaana ihanasta kommentistasi, tulipa hyvä mieli <3 ihana tietää etten ole ajatuksieni kanssa yksin!

    VastaaPoista