Lasten pakkaamisen lisäksi parkkipaikan etsintään meni aikaa sekä hermot. Ensiksi kiertelin korttelia kolmesti ympäri etsien autopaikkaa. Sitten kiertelin parkkihallia kolmesti ympäri etsien autopaikkaa. Vihdoin autolle löytyi kaakottavien pulujen vierestä niin sanotusti merkattu paikka. Sieltä ylhäältä hipsuteltiin sitten kahden lapsen kanssa varovasti kiviportaita alas ja sitten varovasti autotien reunaa salille. Huipennukseksi tästä upeasta elämyshuvipuistosta sain maksaa järkyttävät kolme euroa.
On se auto sitten niiiiin kätevä. Rattailla pääsee nätisti ovelta ovelle ja ilmaiseksi.
Salilla uppouduin ajatuksiini vedellessäni jotain vehjettä liian pienillä painoilla ja mietin taas tätä asuinpaikkaa. Rakastan sitä ettei minun ole pakko ahtaa porukkaa joka kerta autoon, jos aikoo poistua jonnekin ihmisten ilmoille.
Kun asuimme rivi-ja omakotitaloissa kuljin salille aina autolla. Tuntui typerältä istua kalliissa autossa kuluttamassa kallista bensaa, jotta pääsen liikuttamaan itseäni kalliille kuntosalille. Nyt saatan joskus juosta salille, jolloin samalla tulee tehtyä alkulämmittelyt. Luontokin kiittää. Ja pankkikortti. Ja hermot. Aiemmin kun salille oli pitemmästi matkaa jäin myös helpommin kotiin, koska se automatka ja parkkipaikka. Nyt ei ole tekosyitä. Paitsi ehkä 30 asteen pakkanen. Ja jos ei vaan jaksa?
Kun asuimme rivi-ja omakotitaloissa kuljin salille aina autolla. Tuntui typerältä istua kalliissa autossa kuluttamassa kallista bensaa, jotta pääsen liikuttamaan itseäni kalliille kuntosalille. Nyt saatan joskus juosta salille, jolloin samalla tulee tehtyä alkulämmittelyt. Luontokin kiittää. Ja pankkikortti. Ja hermot. Aiemmin kun salille oli pitemmästi matkaa jäin myös helpommin kotiin, koska se automatka ja parkkipaikka. Nyt ei ole tekosyitä. Paitsi ehkä 30 asteen pakkanen. Ja jos ei vaan jaksa?
Taas tuntuu päivänselvältä, että keskusta- ja kerrostaloelämä on se meidän juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti