Ruokakauppanetissä.fi

Pakko mainostaa, kun oli niin hyvä kokemus nettiruokakaupasta! Valikoima hyvä, hintataso luomumaitoa lukuunottamatta lähes sama kuin marketeissa ja palvelu erinomaista.

Tilasin ruuat sunnuntaiaamuna seuraavaksi päiväksi mökillä sohvan nurkassa mukavasti makoillen. Tilaus tapahtui kymmenessä minuutissa erittäin kätevästi. Maanantaina mukava herra saapui oikeaan aikaan neljän painavan kauppakassin kanssa ovellemme ja maksu tapahtui kätevästi kortilla kuin kassalla ikään. Ruuat olivat tuoreita ja pakasteet jäässä. Toimitusmaksu oli 0€.

M-A-H-T-A-V-A-A.

Helppo ja lyhyt ruokakauppareissu: onnellinen äiti.

Ainoaksi ongelmaksi nettishoppailussa muodostui surkea lähilukutaitoni: kotiin kannettiin nuudeleiden sijaan paketti sushiriisiä, koska olin katsonut oikeaa kuvaa ja klikannut väärää ruutua. Pitää vissiin tehdä joku päivä sushia.

Aletaanpas oululaiset nyt ihan urakalla käyttämään nettiruokakauppaa! Säästää aikaa, hermoja ja luontoa tämmöinen ruokien kimppakyyditys!

Onko joku kokeillut miten nettiruokakaupat toimii Helsingissä?

Kesäinen Ainolanpuisto

Saanen esitellä palasia Oulun upeasta keskuspuistosta, joka on "kaupungin vihreä sydän ja Oulujoen suiston helmi". 

Ainolanpuisto on yksi Hupisaarten kymmenistä pienistä saarista, joiden tunnupiirteet ovat jo satoja vuosia olleet polveilevat kävelytiet, valkoiset sillat, iloiset lapset ja rentoutuneet aikuiset.

Ainolanpuistossa on upea iso leikkipuisto, jossa minun lapsukaiseni laskevat nyt samaa liukumäkeä kuin minä yli 20 vuotta sitten. Leikkipuiston vieressä on pari jännää kasvihuonetta, ankkalampi, ruusutarha ja suloinen Kiikkukahvila, jonne saa mennä myös koirakaverin kanssa!

Ainolanpuisto on meidän iki-ihana lähipuisto, leikkipuisto, lenkkipuisto, koirapuisto, kukkatarha ja piknikpaikka. Voi kuinka sinusta tykkäänkään - puistoni mun!

Lue lisää: Oulu

Menot ja meiningit

Voi ihana Hesari ja Helsinki!! Missä muussa kaupungissa harrastetaan kirkkokaljoja ja haukkuhartauksia? Missä muualla on yömyöhään auki oleva kestofestari? Myyjäisiä ja vanhanaikaisia kirpputoreja joka viikonloppu?

Meillä yksi painavimmista syistä Helsinkiin muuttamiselle on juuri tapahtumien suuri määrä ja tarjonnan monipuolisuus.  Välillä tuntuu, että Oulussa ei tapahdu mitään ja jos tapahtuu niin se meni jo -  ilman, että olin nähnyt tapahtumasta ainuttakaan mainosta! Toki tähän nyt vaikuttaa se, että meille tulee Hesari eikä Kaleva. 

Mutta oikeasti: mitä tänä viikonloppuna tapahtuu Oulussa? Anyone? Hyvää ja aurinkoista viikonloppua joka tapauksessa!

Tuulen viemää

Jossain aiemmassa postauksessa väitin pitäväni ruskeasta väristä sisustuksessa, mutta enpä tykkää enää. Väitin myös, että en jaksa enää valkoista väriä, mutta nytpä taas jaksankin. Jaksan valkoista jo niin paljon, että voisin vaikka maalata koko asunnon valkoiseksi! Tarttuisikohan maali nojatuoleihin? Tai parkettiin?

Haluan uuden keittiön, uudet nojatuolit, uudet ikkunat, ja uudet parvekekalusteet. Haluan valkoista, raikasta, vähän vaaleanpunaista ja vihreää!

Miehen mielestä ei ole mitään järkeä tehdä mitään eikä varsinkaan ostaa mitään uutta kun vuoden päästä kuitenkin lähdetään. Minä taas olen sitä mieltä, että tästä hetkestä pitää nauttia ihan sama mitä vuoden päästä. Vihdoin mieskin ymmärsi että joskus mielenterveys voi olla kiinni uusista sohvatyynynpäällisistä. Joten: Heivasin nojatuolit menemään, heitin koristetyynyt pois, ostin keinutuolin, ostin rahin, ostin torkkupeiton, ostin verhot, ostin tyynynpäällisiä. 

Näin. Hups. Melkoinen tuuletus. Olin hahmotellut postausta "ostamattomuuden vuosi" johon en nyt yhtäkkiä keksikään sanottavaa. Mutta johan on taas kiva olo materialistilla! 

Aurinkoista viikonloppua!

Lue lisää: Uusi koti sekä Bluesia ja rockia

Autoilun riemut

Tänään menin salille puolen kilometrin päähän poikkeuksellisesti autolla.

Lasten pakkaamisen lisäksi parkkipaikan etsintään meni aikaa sekä hermot. Ensiksi kiertelin korttelia kolmesti ympäri etsien autopaikkaa. Sitten kiertelin parkkihallia kolmesti ympäri etsien autopaikkaa. Vihdoin autolle löytyi kaakottavien pulujen vierestä niin sanotusti merkattu paikka. Sieltä ylhäältä hipsuteltiin sitten kahden lapsen kanssa varovasti kiviportaita alas ja sitten varovasti autotien reunaa salille. Huipennukseksi tästä upeasta elämyshuvipuistosta sain maksaa järkyttävät kolme euroa. 

On se auto sitten niiiiin kätevä. Rattailla pääsee nätisti ovelta ovelle ja ilmaiseksi.

Salilla uppouduin ajatuksiini vedellessäni jotain vehjettä liian pienillä painoilla ja mietin taas tätä asuinpaikkaa. Rakastan sitä ettei minun ole pakko ahtaa porukkaa joka kerta autoon, jos aikoo poistua jonnekin ihmisten ilmoille. 

Kun asuimme rivi-ja omakotitaloissa kuljin salille aina autolla. Tuntui typerältä istua kalliissa autossa kuluttamassa kallista bensaa, jotta pääsen liikuttamaan itseäni kalliille kuntosalille. Nyt saatan joskus juosta salille, jolloin samalla tulee tehtyä alkulämmittelyt. Luontokin kiittää. Ja pankkikortti. Ja hermot. Aiemmin kun salille oli pitemmästi matkaa jäin myös helpommin kotiin, koska se automatka ja parkkipaikka. Nyt ei ole tekosyitä. Paitsi ehkä 30 asteen pakkanen. Ja jos ei vaan jaksa?

Taas tuntuu päivänselvältä, että keskusta- ja kerrostaloelämä on se meidän juttu. 

Oulu

Visitoulu.fi sivuston ensimmäinen iskulause on hiukan pröystäilevä: "Elämysten Oulu".

En koe, että täällä kokisi jotain suuria elämyksiä, jos vain "Oulun kesä on täynnä tapahtumia", jos ensi vuonna Oulusta pois lähtevässä "Stockmannissa on kiva deli" ja jos hotellina tarjotaan vain perussokosta. Minusta Oulun iskulause voisi olla "Aito ja arkinen Oulu". Tämä on kaupunki, jossa on hyvä elää perusarkea perusjamppana. Jos haluaa suurempia elämyksiä, lentokoneella pääsee kätevästi suoralla lennolla moneen paikkaan ja Helsingin kautta kaikkialle.

Engelin suunnittelema upea Oulun tuomiokirkko

Oulu on minusta sopivan pieni kaupunki. Varsinkin nyt kun asumme keskustassa on kaikki palvelut kuten ruokakaupat, kahvilat, ravintolat, koirapuisto, kuntosali ja leikkipuisto vain lyhyen kävelymatkan päässä. Lapsena harrastin keskustassa balettia, yleisurheilua, välinevoimistelua ja pianonsoittoa. Oulusta löytyy periaatteessa kaikki tarvittava. 

Oulun nuoriso-ja kulttuurikeskus: entinen Nuku, nykyään Valve. Tajusivatpas!

Oulussa on vähän jäyhiä, mutta mukavia ihmisiä. Tänään kävelin samaa matkaa naapurin vaarin kanssa postilaatikolle ja hän kertoi viihtyneensä Oulussa hyvin ja jo 55 vuotta. Helsingistä Ouluun muuttanut ystävämme kehui kuinka jumppatunnin jälkeen ihmiset jäävät välillä oikeasti juttelemaan toistensa kanssa eikä kaikilla ole kamala kiire heti seuraavaan paikkaan toteuttamaan itseään. Minnepä täällä olisi kiire?

Neljän ruuhka isolla keskustan läpi vievällä tiellä.

Oulussa on talvella oikeasti lunta. Täällä voi hiihtää, lasketella roskavuorella ja pikkupulkkamäkiä löytyy joka puistosta. Oulussa on hyvät ja useimmiten ihan ajatuksella suunnitellut turvalliset pyörätiet. Ihmiset liikkuvat pyörillä kaikkialle joka säällä. Oulussa on kesällä välillä ihan lämminkin ja Nallikarin ja Tuiran  biitsit ovat vakiohiekkalaatikoitamme.

Oulun kävelykatu Rotuaari

Parhaat illallisravintolat Oulussa ovat Uleåborg ja Hugo. Kivoja lounaita saa Fitwokista, Hagia Sofiasta ja Tuubasta. Kahville mennään Puistolaan, Makiaan, torin vanhaan Makasiiniin tai Roosteriin. Kesällä jätskillä ja siiderillä käydään Tähtitornin Kahvilassa, Koivurannan kahvilassa ja Ravintola Nallikarissa sekä tietysti torilla. Kaupungin parasta kalakeittoa tarjoilee Villa Hannala. 

Suosikki-illanviettopaikkani ovat kuin suoraan Italiasta sommelierien kanssa saapunut istuskelupaikka Viinibaari Vox ja "ainaliiantäynnämennäänmekin" bilemesta Kaarle. 

Ihanimmat vaatteet ja sisutustavarat löytyvät Privaatista, Putiikki 27:sta, Pukumiehestä, Stockalta, Muoti Kuusta ja  Decorasta. Parin kuukauden päästä keskustaan avataan uusi kauppakeskus Valkea, johon on perustylsien rättiliikkeiden ja ketjuravintoloiden lisäksi tulossa muutama kiinnostava uutuuskauppa ja -ravintola. 

Olen testannut kaikki Oulun hotellit ja paras on ehdottomasti Radisson Blue mahtavan sijainnin ja upeiden näkymien vuoksi. 

Puistoista parhain on iki-ihana lapsuudenpuisto Ainolanpuisto. 

Jos jään Ouluun, haluan muuttaa Pikisaareen tai Ainolanpuiston kupeeseen. 

Viimesyksynä avattu keskustan alle rakennettu autohalli Kivisydän on kauneudessaan nähtävyys ja helpottaa parkkeeraamista keskustaan.

Kirkkokadun vanhoja kauniita rakennuksia Franzenin puiston kupeessa

Hellyyttävä patsas Tuirassa.

Oulun vanhin kivijalka 1600-luvulta.

Huonoa Oulussa on sen koko. Kaipaan suurempaan kaupunkiin, jossa keskusta olisi muutakin kuin pari katua poikittain. Haluaisin kaupungin olevan sen verran iso, että sinne voi eksyä ja hävitä ihmisvilinään jos niin tahtoo.

Kaipaan tyylikkäitä ihmisiä, ihania kivijalkaliikkeitä ja toinen toistaan erikoisempia kahviloita ja ravintoloita. Harmikseni Oulussa S-ketju hallitsee keskustaa liikaa; paljon mainostettu asiakasomistajuus tuntuu purreen tänne hyvin.

Oulussa tuulee aina ja kylmästi! Julkinen liikenne ei toimi. Huonointa Oulussa minulle on kuitenkin se, että olen asunut täällä aina. Haluan käydä jossain muuallakin. Vaikka sitten vaan palatakseni takaisin. 

Matkalla mummolaan. Taustalla Tuiran kauniita kerrostaloja, yleiskaava Alvar Aaallon käsialaa.

Tätä postausta tehdessäni olen katsellut Oulua ihan uusin silmin. Olen bongannut monta uutta ihanaa taloa, patsasta ja puistoa. Tuli jo valmiiksi ikävä Oulua. Tämä on hyvä paikka elää.

Lue myös: Ainolanpuisto

Takaisin kotiin

Yksi matkustamisen kohokohdista on lentokenttien odottavan tunnelman fiilistelyn ja määränpään näkemisen lisäksi kotiin paluu. 

Nyt kun ollaan reissattu ensin Kanarialla ja heti perään Helsingissä oli ihana tulla kotiin Ouluun. Oulu on kotikaupunkini ja tänne on aina mukava palata, varsinkin nykyään kun asutaan keskustassa. Kotiin tullessa alkaa hymyilyttää ja hartiat laskeutuvat alemmas. Tulee sellainen olo kuin näkisi hyvän ystävän taas pitkästä aikaa. Kotona on helppo hengittää, kaikki on tuttua ja turvallista ja tavarat yleisesti ottaen paikoillaan. Oulun hyvä, joskin myös välillä huonoltakin tuntuva puoli on se, että kaupunki on tarpeeksi pieni ja tunnen sen läpikotaisin.

Tänään täällä on ollut erityisen kaunista. Oulussa on oikea talvi toisin kuin Helsingissä. Miten sitä Helsingin talvea oikein sitten jaksaa jos se on pääosin vain sitä rapaa ja loskaa? Koko ajan likaisia haalareita ja märkiä kintaita? 

Esikoinen oli innoissaan kun pääsi pulkalla kerhosta kotiin. Auringonpaisteessa kimmeltävä ja jalkojen alla nariseva lumi kuuluu talveen.

Mikä teidän mielestä tekee kodista kodin ja kotiinpaluun arvoisen? 

Neliöitä kolmiossa

Ostimme kolmion, kun olin toisen lapsen kohdalla ihan alkumetreillä raskaana. Kun kerroimme ystäville ja tutuille että nyt on beibi matkalla maailmaan niin joidenkin kommentti oli heti onnittelujen jälkeen, että "mites nyt se asunto, tehän muutitte juuri, miten te mahdutte sinne?"

Sekä vauva, että asunto olivat ihan harkittuja toiveita ja päätöksiä. Oulun mittakaavassa meidän 75 neliöinen asunto on kuitenkin pieni asunto nelihenkiselle perheelle. Helsingissä 75 neliötä on varmaan aika normaali? Minusta melkein 20 neliötä per henkilö on ihan tarpeeksi. Lapset viihtyvät samassa huoneessa varmasti vielä ainakin 8 vuotta! Täällä mahtuu oikein hyvin nukkumaan, syömään, heilumaan, tappelemaan, halailemaan ja katsomaan muumeja. Itse muistan, että vasta teini-iässä omaa huonetta osasi arvostaa.

Olemme  minimalisteja eikä tavaraa siis ole liikaa. Ostamme laadukasta, kaunista, kestävää ja ajatonta. En (enää) hamstraa hullareilta kassikaupalla shampoota, vaan ostan tarvittavan putelin kun litku oikeasti loppuu. Inhoan kaikkea krääsää ja useimpia koriste-esineitä. Tavaroilla on oltava monta käyttötarkoitusta tai niiden tulee tuottaa valtavasti iloa tai muistoja. Kaikki vaatteeni ovat kauniita ja käyttökelpoisia lähes missä vain. Sisällä asunnossa on vain tarvittava ja häkkivarastossa sesonkivaatteet, jouluvalot ja matkalaukut. Minimalismista huolimatta kotonamme ei kuitenkaan ole kliinisen kokovalkoista ilman tavaran tavaraa vaan mukavan kotoista ja siistiä. Asuntomme on ihmisiä, ei tavaroita varten. 

Kun tarvitsemme jotain, yleensä vuokraamme tai lainaamme sen. Käytämme myös aktiivisesti tori.fi sivustoa; ostamme sopivan kokoiset kengät ja myymme pieneksi jääneet. Rahan varastointi on huomattavasti vähemmän tilaa vievää kuin tavaran varastointi. Muistoille olemme pyhittäneet yhden ison säilytyslaatikon, jossa on muunmuassa äitini vanha nukke, miehen armeijalätsä ja häämatkalta ostettu vauvan pipo. Rakastan kauniita esineitä, mutta minulla ei ole tarvetta omistaa kaikkea kaunista. 

Rivitalosta kerrostaloon muuttaessamme luovuimme yhdestä makuuhuoneesta ja pikkuvessasta. Tilalle saimme onnellisemman ja sosiaalisemman elämän. Isompia juhlia olemme nyt järjestäneet saunatiloissa ja kirkon juhlasaleissa. Koen asuvani erittäin leveästi, vaikka meillä nelihenkisenä perheenä on "vain" 75 neliöinen kolmio: niin kuin keittiö laajenee ravintoloihin ja olohuone kaupunginkirjastoon laajenee parveke puistoihin! 

Miten te muut pärjäätte kun teillä on vain kolmio?

Arjen luksusta

Tykkään juoda aamukahvini hienoimmasta kupista ja käyttää myös kotona ollessani kauniita vaatteita. Joka aamu kun herään ihastelen meidän upeita maisemia ja aina kun tulen kotiin mietin, kuinka hyvällä paikalla asummekaan. 

Tuntuu luksukselta, kun päiväkoti on 300 metrin päässä ja miehen työmatka on 5 minuuttia. Haluaisin vielä, että jokaisena arkipäivänä voisin astua ovesta ulos ja todeta, että onpas kauniita taloja ja tyylikkäitä ihmisiä. Luksusta olisi myös vastapaistettu leipä alakerran leipomosta suoraan aamiaspöytään ja unohtuneen maitopurkin ilmaantuminen jääkaappiin vaikka keskellä yötä.

Arjen luksusta tällä hetkellä ovat lapsenvahti kerran viikossa ja siivous kerran kahdessa viikossa. Arjen luksusta on myös se, että olen ollut kaikki kesät lasten syntymän jälkeen lomalla. Kerran vuodessa teemme ulkomaanmatkan: kohta kutsuu Kanaria!! 

Eräs ystäväni ihmetteli, että miten meillä on varaa? Olemme säästeliäitä, ostamme vain tarpeeseen, suurkulutamme kirpputoreja, teemme ostoslistoja. Meillä on myös keskimäärin puolet pienempi asuntolaina kuin omakotitalon omistavilla ystävillämme. Kun jollain elämänalueella elää kapeammin voi jollain toisella alueella elellä leveämmin.

Kun muutamme Helsinkiin joudumme luopumaan monesta luksustuotteestamme juuri siksi, että asuntoon menee sitten sen omakotitalon verran ainakin. Korvaako Helsingin kaupunki olemuksellaan ja meinigillään siivoojan, lomat ja lastenvahdin? Onko Helsinki tarpeeksi luxus? Jää nähtäväksi. 

Ps. Nyt lapset ovat taas kivoja ja söpöjä. Luksusta sekin. 

Lähdenkö sittenkään Helsinkiin?

Tänään lapset ovat olleet ärsyttäviä ja häirinnet elämääni. Onneksi meillä on täällä jo melko hyvä lastenvahtirinki, josta lähes aina joku pääsee jos tarve vaatii. Jos vaan rohkenee soittaa niin leffaan pääsee lähes aina kun haluaa. Olemme nyt myös palkanneet mukavan ja luotettavanoloisen lastenvahdin, joka käy meillä kerran viikossa kolmen tunnin ajan. Ah.

kuva:pinterest

Mites sitten Helsingissä? Kaikilla kavereilla on siellä omiakin lapsia vahdittavana, eivätkä matkustelevat isovanhemmat töiltään kerkeä kuin viikonloppuisin jos silloinkaan. Helsingissä ei ole omaa kummitätiä, varaäitiä, sukulaistätiä ja naapuria, jotka ottaisivat tytsykät mielellään silloin tällöin hoitoon tai tulisivat henkiseksi tueksi, kun yritän saada kauhukakaraa untenmaille miehen ollessa iltavuorossa. Ja kauhea homma etsiä Helsingistä joku luotettava lapsenvahti! Paljonkohan se lysti siellä kustantaa?? Kauanko menee aikaa, että saa kokoon toimivan lastenvahtiringin? Vai saako sitä edes? 

Nyt tuntuu, etten lähde täältä mihinkään, koska en jaksa pärjätä lasten kanssa yksin sekuntiakaan. Tosin Helsingissä en ole enää äitiyslomalla vaan ihanasti töissä ja lapset tarhassa. Ehkä sitä lapsenvahtia ei sitten niin joka viikko (ja päivä!!) kaipaakaan. Vai!?! 

MINUN!!

Oma talo, oma piha, oma auto, oma mökki. Miksi kaiken pitää olla omaa? Oman miehen ymmärrän mutta muuta en niinkään! Moni omistaa tai on ainakin lainalla sidottu juurikin taloon, pihaan, autoon ja mökkiin. Miltä se tuntuu? Miksi halutaan vieläkin mielummin omistaa kuin vuokrata?

Haaveenani olisi asua suuren kaupungin keskustassa, jossa julkinen liikenne virtaisi kuin vesi ja pyörällä pääsisi turvallisesti joka paikkaan. Tarvittaessa voisi ottaa taksin juhliin tai vuokrata auton viikonlopuksi. Joulun, uudenvuoden ja juhannuksen viettäisin mieluusti vuokramökissä Levillä, Suomussalmella tai Hangossa. Joskus voisi vuokrata vaikka veneen tai asuntoauton!


Sanotaan, että asunto on hyvä sijoitus. Yhtä ympäripyöreästi voisi sanoa, että pörssiosake on hyvä sijoitus. Tai että korkokengät on hyvä sijoitus! Tietenkin jokainen määrittelee itse mitä hyvä sijoitus tarkoittaa mutta jos rahallisesti ajatellaan niin suuren omakotitalon ostaminen pienestä kuolevasta kylästä ei ole kannattava sijoitus. Myöskään konkurssikypsän yrityksen osakkeiden ostaminen ei ole taloudellisesti parhain sijoitus. Tärkeintä pennosiensa sijoittamisessa on kuitenkin se minkälaiseen asuntoon/yritykseen/kenkiin sijoittaa ja miksi.

Toisin kuin osakkeissa, asunnoissa voidaan laskea muutakin kuin rahallista arvoa ja juuri tunnearvon/viihtyvyyden/ikkunalautojen merkitystä on asuntoa ostaessa hyvä pohtia rahallisen sijoituksen lisäksi. Onko asunto väliaikainen? Vai asunko täällä loppuelämäni? Viihdynkö alueella? Olenko vasta muuttanut kaupunkiin? On täysin eri asia asua asunnossa kaksi vuotta kuin loppuelämänsä, ensimmäisessä vaihtoehdossa jälleenmyyntiarvolla on väliä kun toisessa vaihtoehdossa periaatteessa ei. Mistä olet valmis maksamaan ja kuinka paljon? Asunto on sijoitus, mutta se onko se hyvä vai huono sijoitus, siihen voi itse vaikuttaa.

Meidän ensimmäinen oma asunto oli 90 neliöinen rivari peruslähiöstä ja sijoituksena nyt jälkeenpäin ajateltuna surkea. Asuimme asunnossa 10 kk, kyllästyimme alueeseen ja muutimme pois. Hyvän tuurin ansiosta saimme asunnosta juuri ja juuri tyydyttävän hinnan, jotta pois lähteminen oli edes mahdollista. Rahallisena sijoituksena asunto oli siis huono. Sijoitus viihtyvyyteen oli myös huono, olisi pitänyt tutustua alueeseen paremmin ennen ostopäätöstä. Ainut mitä kaupoista jäi käteen oli kokemus ja sen rikkaus. Rivari opetti meidät näkemään sen mistä itse pidämme, missä viihdymme ja mihin seuraavan kerran rahamme laitamme. En kadu rivarisyrjähyppyä, mutta olen kiitollinen rohkeudestamme lähteä pois asunnosta ja alueelta jossa emme viihtyneet.

Miksi sitten ostimme uuden asunnon emmekä muuttaneet vuokralle?

Nykyinen asuntomme on siis Oulun keskustassa, neliöitä seiskyt. Asunto on rauhallisella ja halutulla alueella, hoitovastike on kohtuullinen ja arvo todennäköisesti pysyy (pysyyhän?!?!) Tykkään siitä että omassa asunnossa saan keneltäkään lupaa kysymättä naulata taulun tuohon ja maalata seinän punaiseksi. Tykkään siitä, että maksamme asuntoa koko ajan itselle, joka on laskettavissa jonkinlaiseksi säästämiseksi olettaen, että asunnon arvo ei kauheasti tipu. Tässä elämäntilanteessa, kun emme halua vielä mihinkään asettua, ahdistaisi minua ihan järkyttävän paljon olla sidottuna uuteen omakotitaloon, jonka arvo todennäköisesti joka päivä vain tippuu.

Omistamme oman asunnon lisäksi auton.

Oulussa auto on melko pakollinen huonon julkisen liikenteen takia; moneen paikkaan jättäisin menemättä jos pitäisi bussilla lähteä. Auto on tietenkin rahallisena sijoituksena äärimmäisen huono ellet nyt satu omistamaan batmanin keräilyferraria. Auton lainanlyhennys ja korot, bensa, vakuutukset, huollot ja pesut.... Näistä tulee meillä kuukautta kohden semmoiset summat että huoletta ajelisi taksilla kerran viikossa kauppaan ja kauemmaksi kylään.

Koen, että auto on luksustuote ja sijoitus omaan arkielämään. Onhan omaan autoon kiva hypätä, lähteä samantien matkaan ja kurvailla vähän kauemmaksi isompaan ruokakauppaan ihan vaan siksi koska haluaa niin tehdä. Tosin nyt 30 asteen pakkasilla on pitänyt odotella moottorin lämmitystä pari tuntia, jona aikana olisi jo soittanut pihaan lämpimän taksin ja käynyt siellä kaupassa.

Mitä järkeä on siis omistaa kiinteistöjä tai tavaraa? Miksi haluan omistaa jotain joka kuuluu vain minulle ja perheelleni vaikka se olisi rahallisesti suoraan sanoen typerää? Onko meillä jokin alkukantainen tarve hamuta tavaraa vain itselle ja merkata että tämä on nyt minun, älä koske!!

Ymmärrän että oman omistamisessa saa päättää mitä ostaa, milloin sitä käyttää, mihin sitä käyttää ja kuka käyttää.

                                      Omistaminen on valtaa. 

Useimmiten vuokraaminen kuitenkin riittäisi, se olisi järkevää, edullisempaa ja ekologistakin. Vuokraamalla tavaran saa  käyttöönsä silloin kun sitä tarvitsee, se ei loju nurkissa odottamassa jos sitä tarvittaisiin. Vuokratavaraa ei tarvitse säilöä eikä huoltaa, jolloin rahaa ja vaivaa säästyy muuhun. Vaikka sitten siihen omaan mökkiin.

Puistona Oulu

Tänään en jaksanut tehdä meille lounasta, joten päätin lähteä lasten kanssa Makiaan herkulliselle keittolounaalle.


Esikoinen käveli koko kilometrin matkan, pomppi rappusia ylös ja alas, puhdisti ikkunalutoja lumesta ja leikki aidalla kalastusleikkiä. Sattumalta törmäsimme lounaan jälkeen kadulla ystävään, joka tarjoutui rattaidentyöntäjäksi Stockan Herkkuun. Esikoisesta oli superhauskaa päästä äidin kanssa kahdestaan käsikkäin kauppaan! Metrin mittainen toppapakkaus herätti hilpeyttä myös kanssamatkustajissa kun hän veti ostoskoria perässään äidin näyttäessä mitä koriin voi pudottaa. Kotimatkalla vastaan tuli pikkiriikkinen koira, jota sai silittää.

Eilen taas kävelimme kuntosalille kaikkien mahdollisten lumikinosten tehdessä matkasta mielenkiintoisemman. Kotimatkalla haimme leipomosta ihania pähkinäleipiä, joita lapsi mussutti kintaitten välistä ihaillen samalla peilikirkasta luistinrataa takovaa kuormuria. Loppumatkasta kummatkin lapset nukkuivat vaunuissa ja äiti pääsi rauhallisesti kahville.

En ole leikkipuistoäiti, mutta puistoäiti olen. Kaupunki on meidän suuri ja suurenmoinen, yllätyksellinen ja joka päivä erilainen puistomme.

Kerrostaloasujan persoonallisuus

Omakotitalotekstiini tulleen Kelkankääntäjän kommentin innoittamana aloin pohtia tarkemmin persoonan vaikutusta asumismuotoon ja -alueeseen. 

kuva:kiinteistömeklarit

Wikipedian mukaan persoonallisuuden käsite sisältää "ihmisen koko maailmankuvan, minäkäsityksen, itsetunnon, arvot, luonteen ja temperamentin. Persoonallisuus määrittää sen, miten kukin käyttäytyy, mistä pitää ja mistä ei, miten ilmaisee itseään, ja miten suhtautuu asioihin." Minkälainen minä olen? Miksi minä arvostan kerrostaloelämää?


Koen olevani filosofinen luonne. Tykkään pohdiskella asioita eri näkökulmista ja olen välillä jopa ärsyttävän kiinnostunut siitä, miksi joku ajattelee miten ajattelee. Päätöksissä ja käytökseltäni olen usein spontaani ja impulsiivinen niin hyvässä kuin pahassakin. Saan muista ihmisistä voimaa, mutta rakastan ja tarvitsen myös melko paljon yksinoloa. Olen avoimen utelias uusille kokemuksille ja sopeudun uusiin tilanteisiin nopeasti. Arvostan oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Pyrin ekologisiin ja kestäviin ratkaisuihin. Olen välillä äkkipikainen ja harkitsematon sekä liiankin miellyttämisenhaluinen. Tykkään olla kotona, mutta aika nopeasti seinät alkavat kaatua päälle. Jos kahdesta pitäisi valita asuisin loppuelämäni mielummin kommuunissa kuin yksin. Tiivistettynä olen urbaani hippi.


Kerrostaloelämässä rakastan sitä kun rappukäytävässä törmää naapuriin, sanotaan hei ja vaihdetaan kuulumiset. Monesti aamulla hankittu pukemishärdellin tuoma paha mieli paranee juuri naapureiden kommenttien ansiosta:

- ihania lapsia ja noin reippaita!!
- No joo, niimpäs onkin, ajattelen jo iloisemmin. 

Kerrostaloelämässä rakastan myös ikkunoista avautuvia näkymiä: päivällä on hauska katsella töihin kiirehtiviä ihmisiä, puussa roikkuvaa oravaa ja nousevaa aurinkoa. Yöllä herätessä on ihanaa, kun katulamput kajastavat valoa pimeyteen ja usein lohduttavin näky on kun huomaa, että joku muukin on hereillä. Kun yläkerrassa riidellään ajattelen "onneksi muutkin". Kun alakerrassa soitetaan pianoa tanssahtelen ja mietin kuinka kauniisti naapuri osaakaan soittaa. 

kuva:vuokraovi

Rakastan myös sitä kun meitä on tässäkin talossa niin monenlaista menijää: on mummoja ja pappoja, on lapsiperheitä, on nuoria sinkkuja ja viisikymppisiä pareja. Välillä sisäpihan lippu on puolitangossa ja selitän lapselle, että joku on taas lähtenyt taivaaseen. Samalla iloitsen sisälläni siitä kuinka rikasta lapseni elämä on kun kuolema on osa sitä. Elämä kerrostalossa muistuttaa minua joka päivä siitä, että olen vain hetken tämä nuori äiti ja tästä hetkestä haluan nauttia oli se sitten kuinka kamala tahansa. 

Rakastan kerrostaloelämässä ehkä eniten juuri yhteisöllisyyden tunnetta.

Nämä kaikki ihanat kerrostaloelämän puolet ovat tulleet vähän niin kuin kaupan päälle, koska suurin syy kerrostaloon muuttamiselle oli sen sijainti mahdollisimman lähellä keskustaa. Halusimme,että voimme tuosta vaan lähteä ja käveleskellä kauppatorille ostamaan porkkanoita tai mennä Kirkkokadulle ihailemaan jouluvaloja ilman bussipysäkillä pakkasessa seisoskelua. 

Aiemmin kauempana asuessamme emme juuri keskustasssa käyneet. Keskustaan lähteminen tuntui lapsen kanssa työläältä eikä parkkipaikkaa jaksanut etsiä. Ja miksi lähtemällä lähteä keskustaan vain kävelylle kun omassa asuinpiirissäkin voi kävellä? Nuorempana asuin Turussa ja juokulenkeillä juoksin aurajoen vartta Turun linnan ympäri, menin lautalla joen yli ja juoksin kotiin takaisin. Usein mietin koko matkan kuinka onnellinen olen kun voin juosta tällaisissa postikorttimaisemissa. Nautin suunnattomasti ympäristöstä ja sen havainnoinnnista ja nyt olen taas päässyt takaisin siihen postikorttiin! Suurin huvini nykyään on koiran kanssa käydä iltalenkillä ikkunaostoksilla ja palata kotiin rantaa pitkin kauniita vanhoja makasiineja ja maisemia ihaillen. Aiemmin oli citymarket ja mäntyjä, jotka eivät kulttuurinjanoani sammuttaneet.

Ovatko kaikki omakotitaloasujat enemmän koti-ihmisiä kuten Kelkankääntäjä? Kiinnostaisi kuulla minkälaisiin asumisratkaisuihin minkäkin tyyppiset ihmiset ovat päätyneet. Yhdistääkö meitä keskustan kerrostalossa viihtyviä jokin tietty persoonallisuuden piirre?