keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Helsingin sijaan Espanjaan!

Terveisiä Kanarialta!

Täällä on polskittu lastenaltaassa, nukahdettu kirja kourassa aurinkotuoliin, tapeltu nälkäisenä turhanpäiväisyyksistä ja juotu punkkua iltahämärässä lasten mentyä liian myöhään nukkumaan. Loma. Ah.

Niin kuin aina, myös lomalla ollaan pohdittu asumista ja asuntoja. Millaista täällä olisi asua? Minkälaista se olisi kun aina on lämmin? Mitä Suomesta kaipaisi, jos muuttaisi tänne? Minkälaista olisi perusarki Kanarialla? Innostuin ajattelemaan Espanjaan muuttoa vakavammin luettuani Miljonääriäidin blogikirjoituksen heidän Espanjaan muutostaan. Mitä jos oikeasti muutettaisiinkin tänne eikä Helsinkiin?



Ihaninta lämpimässä maassa on nyt ollut niinkin arkinen asia kuin pukeminen!! Täällä lapsia ei tarvi pukea!! Tai tarvii, mutta ei viittäkymmentä kerrosta raivolla ensin päälle, jotta voidaan siirtyä johonkin, jossa ne itkun kanssa riisutaan ja taas puetaan kohta kirkuen uudestaan päälle. Monesti Suomessa talvipakkasilla tai hyytävässä tihkusateessa ei jaksa lähteä johonkin ihan vaan siksi, koska se pukeminen. 

Ihmiset ovat täällä ihanan ystävällisiä ja rentoja. Voi tosin johtua siitä, että olen itsekin lomalaisena ystävällinen ja rento. Metsä vastaa ja niin edelleen.

Mutta on siinä ilmastossa jotain, joka vaikuttaa ihmisten mieliin. Lämmin ilma, lämmin mieli? Tosin nopea analyysini on myös, että mitä kylmempi ilmasto sen kehittyneempi valtio; byrokratian määrä on suoraan verrannollinen pakkasasteisiin ja korruption määrä hellelukemiin.

Ihanaa täällä on myös kaunis arkkitehtuuri, puutarhat, tuoreet hedelmät, vastanostettu kala, irtijuoksentelevat koirat ja tunteensa näyttävät ihmiset.

Kävin toissapäivänä nuorimmaisen kanssa paikallisessa ruokakaupassa hakemassa iltapalaa ja hoidin koko homman hienosti mekko heiluen espanjaa puhuen. Hetkeksi tuli olo, että me asutaan täällä, nyt tuosta jugurtit mukaan ja kotiin pesemään pyykkiä. Jatkoin ajatusleikkiä: aamulla lapset tarhaan, ei pukemisruljanssia, nopea aamuespresso rantakahvilassa, kävely ilmastoidulle (!) työpaikalle, paluumatkalla torilta mukaan tuoretta kalaa ja kasviksia, lapset tarhasta ja kotiin ruuan laittoon. Illalla voisi lähteä rannalle tekemään lasten kanssa hiekkakakkuja ja telkkarin sijasta katselisi merta, miestä ja kirjaa. Viikonloppuisin voitaisiin kierrellä saarta, leikkiä rannalla ja syödä myöhäisiä illallisia. Onkohan minulla liian romanttinen kuva Espanjassa elämisestä? 

Olen pienenä asunut vuoden Madridissa ja kun tulimme Suomeen takaisin olin hiihtäessäni hihkaissut mummolleni, että on se ihana kun on neljä vuodenaikaa! Ja niinhän se kyllä onkin. Koko ajan voi odottaa jotain uutta samalla kun nauttii nykyisestä. Ihanaa on syksyn kuulas ja raikas ilma, talven aurinko ja hanget, kevään tulppaanit ja sulavan lumen alta paljastuva asfaltti. Sitten tulee se kesä. Kesä on kyllä parasta. Rakastan lämpöä, mekkoja, jätskiä ja iloisia ihmisiä.



Olisi hauska joskus asua vähän aikaa ulkomailla ja nimenomaan jossain päiväntasaajan tuntumassa. Olisi hauska oppia uusi kieli, kulttuuri ja tavat. En usko, että elämää kuitenkaan haluaisi kokonaan siirtää uuteen ympäristöön ja kulttuuriin. Kestäisinkö sitä kun asiat eivät todennäköisesti suju yhtä oikeudenmukaisesti ja kuitenkin suhteellisen helposti kuin Suomessa? Kuinka nopeasti joka paikkaan leviävä hiekka ja aurinkorasvan tahrimat vaatteet alkaisi ärsyttää? Onko keskikesän kuumuus yhtä sisällevangitsevaa  kuin -30 pakkanen? Espanjassahan ei olisi yhtään sukulaista eikä aluksi ystäviäkään... Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan.

Rentouttava ja valaiseva reissu takana, mutta ihana tulla taas kotiin ja Suomeen.

Lue myös: Terveisiä Tukholmasta


2 kommenttia:

  1. Hola! Ihanaa, että teillä oli onnistunut loma. Ja parasta, että oli ihana palata kotiin.

    Varmasti sulla on liian romanttinen kuva Espanjassa asumisesta :D Ajattelen, että meillä kaikilla on liian romanttinen kuva jostain, mistä haaveilemme, sillä ei siitä muuten haaveilisi. Mäkin haaveilin aikoinaan Helsinkiin muutosta ja se oli paras ratkaisuni ikinä. Ja kyllä Helsinki on mulle the city Suomessa edelleen, mutta en sano, että ikuisesti.

    Niihän se on, että arki on arkea, on se sitten Helsingissä, Oulussa, Balilla tai Caymansaarilla. Loma noissa kaikissa on myös omanlaistaan luksusta. Lopulta vaakakupissa painaa varmaan ne arjen pienet jutut, jotka tekevät kunkin meistä onnelliseksi. Valinnoilla on aina myös hintansa. Ja uuteen hyppääminen on kaikessa ihanuudessaan hyppy myös omalta mukavuusalueeltaan. Katsotaan kuin tämän mutsin käy, löydänkö sisäisen espanjattareni vuoden aikana vai palaanko onnellisena Suomen talvesta nauttimaan.

    VastaaPoista
  2. Buenos tardes! Puit ajatukseni sanoiksi! Noinhan se on. Loma kruunaa arjen ja arki loman. Katotaan mihin me mutsit päädytään sitä arkea pyörittämään :D

    VastaaPoista