Esikoinen käveli koko kilometrin matkan, pomppi rappusia ylös ja alas, puhdisti ikkunalutoja lumesta ja leikki aidalla kalastusleikkiä. Sattumalta törmäsimme lounaan jälkeen kadulla ystävään, joka tarjoutui rattaidentyöntäjäksi Stockan Herkkuun. Esikoisesta oli superhauskaa päästä äidin kanssa kahdestaan käsikkäin kauppaan! Metrin mittainen toppapakkaus herätti hilpeyttä myös kanssamatkustajissa kun hän veti ostoskoria perässään äidin näyttäessä mitä koriin voi pudottaa. Kotimatkalla vastaan tuli pikkiriikkinen koira, jota sai silittää.
Eilen taas kävelimme kuntosalille kaikkien mahdollisten lumikinosten tehdessä matkasta mielenkiintoisemman. Kotimatkalla haimme leipomosta ihania pähkinäleipiä, joita lapsi mussutti kintaitten välistä ihaillen samalla peilikirkasta luistinrataa takovaa kuormuria. Loppumatkasta kummatkin lapset nukkuivat vaunuissa ja äiti pääsi rauhallisesti kahville.
En ole leikkipuistoäiti, mutta puistoäiti olen. Kaupunki on meidän suuri ja suurenmoinen, yllätyksellinen ja joka päivä erilainen puistomme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti