Lähdenkö sittenkään Helsinkiin?

Tänään lapset ovat olleet ärsyttäviä ja häirinnet elämääni. Onneksi meillä on täällä jo melko hyvä lastenvahtirinki, josta lähes aina joku pääsee jos tarve vaatii. Jos vaan rohkenee soittaa niin leffaan pääsee lähes aina kun haluaa. Olemme nyt myös palkanneet mukavan ja luotettavanoloisen lastenvahdin, joka käy meillä kerran viikossa kolmen tunnin ajan. Ah.

kuva:pinterest

Mites sitten Helsingissä? Kaikilla kavereilla on siellä omiakin lapsia vahdittavana, eivätkä matkustelevat isovanhemmat töiltään kerkeä kuin viikonloppuisin jos silloinkaan. Helsingissä ei ole omaa kummitätiä, varaäitiä, sukulaistätiä ja naapuria, jotka ottaisivat tytsykät mielellään silloin tällöin hoitoon tai tulisivat henkiseksi tueksi, kun yritän saada kauhukakaraa untenmaille miehen ollessa iltavuorossa. Ja kauhea homma etsiä Helsingistä joku luotettava lapsenvahti! Paljonkohan se lysti siellä kustantaa?? Kauanko menee aikaa, että saa kokoon toimivan lastenvahtiringin? Vai saako sitä edes? 

Nyt tuntuu, etten lähde täältä mihinkään, koska en jaksa pärjätä lasten kanssa yksin sekuntiakaan. Tosin Helsingissä en ole enää äitiyslomalla vaan ihanasti töissä ja lapset tarhassa. Ehkä sitä lapsenvahtia ei sitten niin joka viikko (ja päivä!!) kaipaakaan. Vai!?!