Mutsiksi Ullanlinnaan?

"Ullan nimi on Ulla,

nimi toinen vain on mulla!

Jos et millään arvaa,

sanon suoraan sulle sen!"

           - Peppi Pitkätossu

Muutettaisko Ullanlinnaan? Keskelle metsää, merta ja keskustaa? Alueelle, jota sota ei turmellut, jonne jäi arvokas hulmuhelmojen ja puuhkien ajan henki meitä sulostuttamaan! 

Katso: Etuovi.com/MeilahdenMuuttaaUllanlinnaan

Kyljessä roikkuu hintalappu

Olen laskeutunut pikkuhiljaa Ullanlinnan pilvilinnoista alas ja...rakastan sitä edelleen! 

Olen selannut Etuoven ja Oikotein sivustoja eestaas ja huokaillut upeiden ikkunalautojen, sisäpihojen ja lankkulattioiden perään taas jälleen kerran. Olen myös kauhistellut liian moderniksi kiiltolakatuilla kaapinovilla ja punaisilla (!) kaakeleilla sileäksi vedettyjä keittiöitä!! Sellainen pahoinpitely pitäisi olla lailla kiellettyä. Vanhoja taloleidejä saa kohdella vain heidän arvoisellaan tavalla: nätisti ja vanhaa kunnioittaen. 

Asuntojen selailu lopahtaa aina jossain vaiheessa siihen hintalappuun. Periaatteessa jossain vaiheessa elämää olisi mahdollista saada Ullanlinnan verran lainaa, mutta onko mitään järkeä ottaa niin isoa asuntolainaa? Onko siinä mitään järkeä, että vähintään toisen palkka menee kokonaisuudessaan asuntoon? Että päivät istutaan töissä jotta voidaan illat istua kotona? 

Tästä päästään taas siihen mitkä ovat niitä järkeviä ratkaisuja. Olisiko järkevämpää asua halvemmalla vaikka Vantaalla? Vai kuluttaa kaikki rahansa ihanaan asuntoon, jota rakastaisi kuin kolmatta lastaan? Vantaalla tarvitsimme todennäköisesti kaksi autoa, joka sotii tätä omaa "ilmastonmuutos pysähtyy huomenna" tavoitettani vastaan. Kahden auton hinnalla saisi sitäpaitsi pienen makuuhuoneen Ullanlinnasta. Tosin Helsingin keskustan tuntumassa asuessa ravintoloihin ja kahviloihin uppoaa sitten se makuuhuone. 

Niinkuin aiemmassa postauksessa päivittelin on Ullanlinnan keskimääräinen neliöhinta noin 7000€. Mittailin kuopuksen leikkimattoa, että siinä on 7000 euroa lattialla. Metri kertaa metri on seittemän tonnia. Sanoopa sen miten päin vaan niin onhan se ihan järkyttävän paljon rahaa. Oulussa samantyylisellä sijainnilla neliöhinta on korkeintaan neljätonnia. 

Vaihdetaan käytetty mutta hyväkuntoinen leikkimatto 7000 euroon!

Etuoven halvin, meidän perheelle sopivan kokoinen asunto löytyy Lapuan Männiköstä Pohjanmaalta. Hintalappuna 19 000 €, neliöitä 130. Se on noin 150€ per neliö! Ei paha! Ja ihan muuttokuntoinen oli! 

Nämä on näitä elämän suuria valintoja, että missä sitä päättää elämänsä viettää. Välillä olen kateellinen ihmisille, jotka oikein hinkuvat jonnekin perämettään. Miksi meidän täytyy haluta Helsinkiin ja vielä sen yhdelle kalleimmista alueista??

Maassa maan tasalla

Ullanlinnassa meidän asunto oli kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Tämä ensimmäinen kerros oli maan tasalla, siis ihan tässä samalla tasolla josta puut kasvaa! Kyllä tuntui jännältä. Ensimmäisenä yönä en oikein saanut unta kun oikein pelotti, että joku voi tuosta noin vaan tulla koputtelemaan ikkuinoihin. 

Maan tasalla Kaivopuistossa.

Maan tasalla ikkunoiden avautumissuunta nousee yleensä lyhyehkön näkökantaman takia tärkeään rooliin: on suuri merkitys näkyykö ikkuinoista naapurin keittiö, roskasäiliö vai luonnonsuojelualue. 

Varsinkin nykyään, kun omakotitalotontit ovat älyttömän pieniä on hyvin yleistä istua naapurin kanssa käytännöllisesti katsoen samassa olohuoneessa. Nykyomakotitalot ovat kuin rivitaloja, joissa umpiseinien paikalla naapuriin päin on akvaarioikkunat. Tosin kun itse pitää elämänmenosta ja vaatetuksesta piittaamatta aina verhot auki, sulkevat naapurit omansa jossain vaiheessa. 

Ullanlinnassa meiltä avautunut maisema ei ollu kovin imarteleva näky:oli roskalaatikkoa, kaksimetristä aitaa ja 70-luvun mörskä. Asunto oli silti varmaan puolen millin arvoinen. Vai olisiko? Sisältä se oli ihana, ulkoa myös, sijainti täydellinen, mutta maisema ruma. 

Me ollaan aika paljon kotona ja katselen tosi paljon ulos. Jonkin väitöskirjan mukaan ikkunasta näkyvät kauniit talot ovat merimaiseman hintaisia maisemia. Aina puhutaan sijainnista, neliöistä ja putkirempasta, vaikka ikkunoista avautuva maisema vaikuttaa asumismukavuuteen vähintään yhtä paljon.

The Masentavanäky, kesällä varmaan tosin kivempi.

Ihana näkymä meiltä nyt.

Korkealta näkee kauas. Näköalan ollessa laaja näkökenttään osuu usein myös rumien juttujen lisäksi niitä kauniita asioita, oli kyse sitten mistä tahansa elämässä. 

Nyt on päivänselvää myös se, että meidän perhe ei maantasalle muuta. Eikä maalle.

Ullanlinna - linnani mun

Olen rakastunut. Heti tuli tunne, että olemme tunteneet toisemme aina ja kuulumme yhteen.

Ullanlinna. Alueen nimikin kertoo jo kaiken. Ulla on nimenä pehmeä, utuinen, rauhallinen...tulee mieleen semmoinen talviunilta herännyt karhunpentu. Linna sanana tuo mieleen arvokkuuden, historian ja paksut kiviseinät. 

Ullanlinna on hirveällä rapakelilläkin kaikkea tätä: kaunis, rauhallinen ja hiljaista arvokkuutta huokuva alue. Wikipedian mukaan "Linna"-nimi on 1700-luvun linnoitussuunnitelmien perua ja ”Ulla”-nimi taas tulee kuningatar Ulriika Eleonooran (1688–1741) mukaan. Tykkään kyllä niin kaikista prinsessajutuista. Alla Ulriikan oma linna Villa Ulrika vuodelta 1902.

Alue on täynnä ihania pikkuputiikkeja, kivoja kahviloita ja ravintoloita. Rakennuskanta on suurelta osin jugendia ja asuntomme olikin upeassa 1900-luvun alkupuolella rakennetussa kaunokaisessa. Miten ennen onkaan rakennettu niin tyylillä! Kun painavasta puisesta etuovesta astuu kynnyksen yli avautuu sisällä kokonaan uusi maailma: kuin hyppäisi 1920-luvulle puuhkassaan ja rusetissaan! Etuovi on täynnä persoonallisia asuntoja joista huokuu eletty elämä.

Kahvilla ja croissantilla Factory st. Gallery- kahvilassa Tehtaankadulla.

On ihan käsittämätöntä, että Ullanlinna on ihan keskustassa ja kuitenkin niin metsässä. Tähtitorninvuorenpuistossa risteilee polkuja sinne tänne ja sen laelta on upeat näköalat yli Helsingin. Kaivopuisto on tarpeeksi iso, jotta sinne voi eksyä. Meripuisto henkii eteläeurooppalaista puistomaisemaa leveine katuineen ja iloisine ihmisineen.

Kävimme Merikadun leikkipuistossa ja siristelin silmiäni aurinkoisen lapseni ja auringon paisteen lisäksi alueen kauneuden vuoksi. Maisema on henkeäsalpaava. Ihan oikeasti tuntui, etten kestä katsoa uhkeaa merta, kaunista puistoa ja vanhoja upeita taloja samassa kuvassa. Ah.

 Puistot muuten vilisevät toinen toistaan suloisempia koiria! Pysähdyimme silittämään varmaan jokaista vastaantullutta karvaturria ja isännätkin vaikuttivat oikein suloisilta. Kellään ei tuntunut olevan kiire mihinkään. 

Näkymä Katajanokalle Tähtitorninvuorenpuiston päältä.

Kaivopuiston suloinen päiväkoti.

Ullanlinnasta kulki ainakin kolme ratikkaa keskustaan päin: 10 kirurgiselta sairaalalta ja 2 sekä 3 Tehtaankadulta. Kävellen Esplanadin puistoon meni 10 min. Korkeavuorenkadun putiikkeja ihastellessa on kymmenessä minuutissa Desingmuseolla ja siitä on Stockalle viiden minuutin matka. Fredrikinkadulla voi myös harrastaa ikkunashoppailua jolloin päätyy vartissa Kamppiin. Vanha kauppahalli ja Hietaniemen kauppahalli ovat kummatkin kävelymatkan päässä. Ruotsin laivallekin voi tuosta noin vaan kävellä. Auton voisi siis tänne muuttaessaan myydä. 

Tyylikästä sairastamista: Eiran sairaala. 

Lähikauppa tunnelmallisessa tiilitalossa.

Alueesta keksin ainoastaan yhden negatiivisen puolen ja se on hinta. Asuntojen neliökohtainen keskihinta on 7000 euroa. Siis setsämäntuhatta euroa per neliö. Iskimme Lungissa kolme akateemista päätä yhteen ja laskeskelimme neliösentin hinnaksi 0,7 euroa. Sentti kertaa sentti on siis melkein  euron. 

Sen verran on nyt rakkautta ilmassa ettei auta muu kuin alkaa säästämään. Neliösentti kerrallaan. 



Lue lisää Ullanlinnasta: Kyljessä roikkuu hintalappu ja Ullanlinna kuvina

Ullanlinna kuvina

Terveisiä Ullanlinnasta! Kyllä täällä on sitten niin kaunista. 

Hyvää ystävänpäiväviikonloppua!

Kotikulmilla Ullanlinnassa

Tämän päivän Hesarissa esiteltiin ihania vanhoja valokuvia elämästä Ullanlinnassa. Kotikulmilla-sarjan kuvista huokui historia, elämän leppoisuus ja yhteisöllisyys. Jutussa kerrottiin, että Ullanlinna on yksi vanhimmista, ylellisimmistä ja elävimmistä kaupunginosista Helsingissä ja sitähän se varmasti onkin.

kuva:Helsingin sanomat

Seuraavalla kerralla, kun menemme Helsinkiin menemme juuri Ullanlinnaan. Olen leikitellyt ajatuksella, että oikeasti asuisimme ihanassa jugendlinnassa Kaivopuiston vieressä! Juoksuttaisin koiraa siinä isossa koirapuistossa, haistelisin meri-ilmaa, antaisin lapselle vauhtia merellisen leikkipuiston kiikussa ja nauttisin elämästä. Ullanlinnassa on kaikki mitä asuinpaikalta tällä hetkellä toivon: kauneutta, historiaa, elämää, puistoja ja meri.

Tosi kiva päästä testaamaan aluetta asuinpaikkana, kun aiemmin olemme vain turistina kahvitelleet Karusellissa ja madelleet Merisatamassa. Onko ihan turha unelmoida asuvansa yhdellä Suomen kalleimmista alueista? Periaattessa meillä olisi varaa alueelle muuttaa, mutta tällöin joutuisi todella puntaroimaan sitä mistä kaikesta on valmis luopumaan asuinpaikan takia.

Lue myös: Kotikulmilla Meilahdessa