Näytetään tekstit, joissa on tunniste autottomuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste autottomuus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Autottomuuden syy nro 1.

Kirjoittelin aiemmin siitä, kuinka vaihdoimme auton laatikkopyörään, taksiin ja jalkoihin. Tärkein toimintaan johtanut syy oli raha.

old car, old house, beautiful colors:
Kallis koriste, kuva:John Barclay

Nykyään kun mieheni työmatka on kilometrin mittainen on auto ollut taloyhtiön pihassa lähinnä koristeena. Hyvältähän se siinä näytti, mutta paremmalta näyttää fiksua päätöstämme symboloiva tyhjä parkkiruutu.

Auton pitäminen on yllättävän kallista. Kun ynnää yhteen auton verot, vakuutusmaksut, korjaukset, huollot, katsastukset, renkaanvaihdot, parkkimaksut, parkkisakot, nopeussakot ja mitkävielä (??) saa loppusummaksi ennen bensakuluja jo sievoisen setelikasan. Tähän kun vielä lisätään auton vuosittainen arvonalenema on ahdistus valmis: näin paljonko käytän rahaa tähän? Miksi?

Nyt kun auto on myyty olen hyvällä omatunnolla suunnannut rahahanat muualle: olen ostanut osakkeita, hankkinut kauan himoitsemani takin ja haalinut huonekaluja. Näiden ostosten arvo kestää tai parhaimmassa tapauksessa jopa nousee. Ehkä.







perjantai 23. syyskuuta 2016

Elämä ilman autoa!

Olin lentää selälleni, kun mieheni ilmoitti olevansa valmis autottomaan elämään.

Viimeiset kaksi vuotta olen naputtanut jatkuvasti siitä kuinka auto on turha ja liian kallis ja maailma pelastuu lastenlastenlapsillekin jos vaan ja vain jos laitetaan auto pois.


Voi kun olis tämmönen kiva!
Aiemmin olen kirjoittanut kuinka Oulussa ei kertakaikkiaan vaan pärjää ilman autoa. Nyt olemme päättäneet laittaa Oulun kaupungin tiukkaan testiin: pärjääkö ilman omaa autoa muuallakin kuin Helsingissä? 

Tarkoituksenamme on olla ilman omaa autoa ainakin seuraavat 6 kk. Tänä aikana käytämme bussia, junaa, taksia, jalkoja, pyörää, kaverin- ja vuokrafirman autoja niin paljon kuin tuntuu tarpeelliselta. Puolen vuoden päästä punnitsemme autottomuuden kustannuksia ja sen käyttökokemuksia ja päätämme jatkosta! Jännää!

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kiitos Eurojackpot!!

Jos minulle annettaisiin nyt 15 miljoonaa euroa (anyone!?!) niin haluaisin omakotitaloon. Ostaisin jonkun suurlähettilään palatsin, palkkaisin ruohonleikkaajan sekä lumenkolaajan ja haravoisin onnellisena syksyn ensimmäisiä lehtiä omalta pihaltani. 


EuroJackpot Aktuelle Gewinnzahlen vom 08. Juli - FOCUS Online:
Kuva: Pinterest

Ostaisin kyllä myös jonkun urbaanin kattohuoneiston Kalliosta. Ja Merikadulta koko kerroksen, jonne sijoittaisin uudet vanhat perintöbiedermeierini. 

Vaikka niin hehkutan autotonta elämää niin ostaisin silti lopuilla rahoilla Teslan.


San Diego Nights - Matte Black Tesla For more, check out:  www.evannex.com:
kuva: Pinterest

Mutta minähän en lottoa. Että se siitä haaveesta... Vai pitäisikö ruveta lottoamaan? Jos voittaisinkin niin mitä kävisi lempiharrastukselleni unelmoinnille? Jos saa kaiken mitä tahtoo, mistä silloin voi unelmoida? Eli ei kiitos 15 miljonaa - yksikin riittää.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Autoilun riemut

Tänään menin salille puolen kilometrin päähän poikkeuksellisesti autolla.

Lasten pakkaamisen lisäksi parkkipaikan etsintään meni aikaa sekä hermot. Ensiksi kiertelin korttelia kolmesti ympäri etsien autopaikkaa. Sitten kiertelin parkkihallia kolmesti ympäri etsien autopaikkaa. Vihdoin autolle löytyi kaakottavien pulujen vierestä niin sanotusti merkattu paikka. Sieltä ylhäältä hipsuteltiin sitten kahden lapsen kanssa varovasti kiviportaita alas ja sitten varovasti autotien reunaa salille. Huipennukseksi tästä upeasta elämyshuvipuistosta sain maksaa järkyttävät kolme euroa. 

On se auto sitten niiiiin kätevä. Rattailla pääsee nätisti ovelta ovelle ja ilmaiseksi.


Salilla uppouduin ajatuksiini vedellessäni jotain vehjettä liian pienillä painoilla ja mietin taas tätä asuinpaikkaa. Rakastan sitä ettei minun ole pakko ahtaa porukkaa joka kerta autoon, jos aikoo poistua jonnekin ihmisten ilmoille. 

Kun asuimme rivi-ja omakotitaloissa kuljin salille aina autolla. Tuntui typerältä istua kalliissa autossa kuluttamassa kallista bensaa, jotta pääsen liikuttamaan itseäni kalliille kuntosalille. Nyt saatan joskus juosta salille, jolloin samalla tulee tehtyä alkulämmittelyt. Luontokin kiittää. Ja pankkikortti. Ja hermot. Aiemmin kun salille oli pitemmästi matkaa jäin myös helpommin kotiin, koska se automatka ja parkkipaikka. Nyt ei ole tekosyitä. Paitsi ehkä 30 asteen pakkanen. Ja jos ei vaan jaksa?

Taas tuntuu päivänselvältä, että keskusta- ja kerrostaloelämä on se meidän juttu. 

torstai 14. tammikuuta 2016

MINUN!!


Let That Shit Go:

Oma talo, oma piha, oma auto, oma mökki. Miksi kaiken pitää olla omaa? Oman miehen ymmärrän mutta muuta en niinkään! Moni omistaa tai on ainakin lainalla sidottu juurikin taloon, pihaan, autoon ja mökkiin. Miltä se tuntuu? Miksi halutaan vieläkin mielummin omistaa kuin vuokrata?

Haaveenani olisi asua suuren kaupungin keskustassa, jossa julkinen liikenne virtaisi kuin vesi ja pyörällä pääsisi turvallisesti joka paikkaan. Tarvittaessa voisi ottaa taksin juhliin tai vuokrata auton viikonlopuksi. Joulun, uudenvuoden ja juhannuksen viettäisin mieluusti vuokramökissä Levillä, Suomussalmella tai Hangossa. Joskus voisi vuokrata vaikka veneen tai asuntoauton!


Sanotaan, että asunto on hyvä sijoitus. Yhtä ympäripyöreästi voisi sanoa, että pörssiosake on hyvä sijoitus. Tai että korkokengät on hyvä sijoitus! Tietenkin jokainen määrittelee itse mitä hyvä sijoitus tarkoittaa mutta jos rahallisesti ajatellaan niin suuren omakotitalon ostaminen pienestä kuolevasta kylästä ei ole kannattava sijoitus. Myöskään konkurssikypsän yrityksen osakkeiden ostaminen ei ole taloudellisesti parhain sijoitus. Tärkeintä pennosiensa sijoittamisessa on kuitenkin se minkälaiseen asuntoon/yritykseen/kenkiin sijoittaa ja miksi.

Toisin kuin osakkeissa, asunnoissa voidaan laskea muutakin kuin rahallista arvoa ja juuri tunnearvon/viihtyvyyden/ikkunalautojen merkitystä on asuntoa ostaessa hyvä pohtia rahallisen sijoituksen lisäksi. Onko asunto väliaikainen? Vai asunko täällä loppuelämäni? Viihdynkö alueella? Olenko vasta muuttanut kaupunkiin? On täysin eri asia asua asunnossa kaksi vuotta kuin loppuelämänsä, ensimmäisessä vaihtoehdossa jälleenmyyntiarvolla on väliä kun toisessa vaihtoehdossa periaatteessa ei. Mistä olet valmis maksamaan ja kuinka paljon? Asunto on sijoitus, mutta se onko se hyvä vai huono sijoitus, siihen voi itse vaikuttaa.

Meidän ensimmäinen oma asunto oli 90 neliöinen rivari peruslähiöstä ja sijoituksena nyt jälkeenpäin ajateltuna surkea. Asuimme asunnossa 10 kk, kyllästyimme alueeseen ja muutimme pois. Hyvän tuurin ansiosta saimme asunnosta juuri ja juuri tyydyttävän hinnan, jotta pois lähteminen oli edes mahdollista. Rahallisena sijoituksena asunto oli siis huono. Sijoitus viihtyvyyteen oli myös huono, olisi pitänyt tutustua alueeseen paremmin ennen ostopäätöstä. Ainut mitä kaupoista jäi käteen oli kokemus ja sen rikkaus. Rivari opetti meidät näkemään sen mistä itse pidämme, missä viihdymme ja mihin seuraavan kerran rahamme laitamme. En kadu rivarisyrjähyppyä, mutta olen kiitollinen rohkeudestamme lähteä pois asunnosta ja alueelta jossa emme viihtyneet.

Miksi sitten ostimme uuden asunnon emmekä muuttaneet vuokralle?

Nykyinen asuntomme on siis Oulun keskustassa, neliöitä seiskyt. Asunto on rauhallisella ja halutulla alueella, hoitovastike on kohtuullinen ja arvo todennäköisesti pysyy (pysyyhän?!?!) Tykkään siitä että omassa asunnossa saan keneltäkään lupaa kysymättä naulata taulun tuohon ja maalata seinän punaiseksi. Tykkään siitä, että maksamme asuntoa koko ajan itselle, joka on laskettavissa jonkinlaiseksi säästämiseksi olettaen, että asunnon arvo ei kauheasti tipu. Tässä elämäntilanteessa, kun emme halua vielä mihinkään asettua, ahdistaisi minua ihan järkyttävän paljon olla sidottuna uuteen omakotitaloon, jonka arvo todennäköisesti joka päivä vain tippuu.

Omistamme oman asunnon lisäksi auton.

Oulussa auto on melko pakollinen huonon julkisen liikenteen takia; moneen paikkaan jättäisin menemättä jos pitäisi bussilla lähteä. Auto on tietenkin rahallisena sijoituksena äärimmäisen huono ellet nyt satu omistamaan batmanin keräilyferraria. Auton lainanlyhennys ja korot, bensa, vakuutukset, huollot ja pesut.... Näistä tulee meillä kuukautta kohden semmoiset summat että huoletta ajelisi taksilla kerran viikossa kauppaan ja kauemmaksi kylään.

Koen, että auto on luksustuote ja sijoitus omaan arkielämään. Onhan omaan autoon kiva hypätä, lähteä samantien matkaan ja kurvailla vähän kauemmaksi isompaan ruokakauppaan ihan vaan siksi koska haluaa niin tehdä. Tosin nyt 30 asteen pakkasilla on pitänyt odotella moottorin lämmitystä pari tuntia, jona aikana olisi jo soittanut pihaan lämpimän taksin ja käynyt siellä kaupassa.

Mitä järkeä on siis omistaa kiinteistöjä tai tavaraa? Miksi haluan omistaa jotain joka kuuluu vain minulle ja perheelleni vaikka se olisi rahallisesti suoraan sanoen typerää? Onko meillä jokin alkukantainen tarve hamuta tavaraa vain itselle ja merkata että tämä on nyt minun, älä koske!!

Ymmärrän että oman omistamisessa saa päättää mitä ostaa, milloin sitä käyttää, mihin sitä käyttää ja kuka käyttää.

                                      Omistaminen on valtaa. 

Useimmiten vuokraaminen kuitenkin riittäisi, se olisi järkevää, edullisempaa ja ekologistakin. Vuokraamalla tavaran saa  käyttöönsä silloin kun sitä tarvitsee, se ei loju nurkissa odottamassa jos sitä tarvittaisiin. Vuokratavaraa ei tarvitse säilöä eikä huoltaa, jolloin rahaa ja vaivaa säästyy muuhun. Vaikka sitten siihen omaan mökkiin.