Koti nielee rahat Helsingissä

Tämän päivän Hesarissa oli juttu kuinka Helsinkiläinen jää paljosta paitsi, kun koti nielee lähes puolet kuukausittaisista tuloista.

Siinähän se komeilee se meidänkin syy, miksi Helsinki on nyt alkanut tuntua niin ristiriitaiselta paikalta. Haluaisin Helsinkiin, mutta vaikka niin asuntoja rakastankin haluaisin tehdä elämässäni muutakin kuin katsella kauniita tiiliseiniä.

Haluaisin vapaa-ajallani käydä elokuvissa, ravintoloissa ja jätskillä aina kun siltä tuntuu. Haluaisin ostaa laadukkaita, kestäviä kotimaisia vaatteita ja suosia luomutuotantoa. Haluan siivoojan tarkasti siivoamaan huushollin joka toinen viikko ja lapsenvahdin ainakin kerran kuussa.

Jos me muuttaisimme Helsinkiin vapaa-aika rajoittuisi lähinnä viikonloppuihin. Ravintoloihin meillä ei todellakaan olisi joka viikonloppu asiaa ja siivoamaan pääsisi itse.

Toki kaikkea ilmaista ajanvietettäkin löytyy, mutta kyllä tällainen uutinen panee taas miettimään, että onko sinne Helsinkiin sittenkään ihan pakko mennä?

Terveiset Tukholmasta

Jatkettiin edellistä Helsingin reissua Töölöstä Tukholmaan, jossa käytiin ystäväperheen kanssa minilomalla. Tukholma on kyllä iso ja kaunis: Kungsträdgarden, Gamla Stan, Grönä Lundin saari ja rantakadut ovat yhtä postikorttimaisemaa koko ajan.

Uusi tuttavuus oli ihastuttava ja urbaani Södermalmin alue, joka on kyllä tutustumisen arvoinen paikka. Se on Tukholman Töölö: paljon lapsiperheitä, kauniita vanhoja taloja, puistoja, leppoinen tunnelma ja pieniä erikoisia kauppoja.

Muutettaisko Tukholmaan? Olisi ihana oppia puhumaan ruotsia kunnolla. Tukholma on niin kaunis ja siellä on prinsessojakin! Kevät oli jo pitkällä, kirsikkapuut kukki ja Adele lauloi upeasti!

Jos Helsingissä asuminen on muka kallista niin Tukholmassa se vasta onkin. Hesarin mukaan Helsingin keskineliöhinta on 3800€ kun se Tukholmassa on 7000€!! Asuntojen hinnat ovat lähteneet siis ihan käsistä, johon on osasyynä se, että asuntolainoja ei Ruotsissa tarvitse käytännössä lyhentää ollenkaan. Kuka uskaltaa oikeasti ostaa Tukholmasta asunnon? Mitä jos hinnat romahtaa? Miten KESKIneliöhinta voi olla 7000€?? Haloo!?! Kyllä tuntuu Helsinki nyt halvalta ja järkevältä.

Ihan mielelläni kyllä muuttaisin joskus ainakin hetkeksi ulkomaille! Espanja, Ruotsi ja Englanti houkuttavat. Nyt pitkän reissun jälkeen on kuitenkin ihana olla taas kotona. 

Hem, kärä hem.

Lue lisää: Helsingin sijaan Espanjaan ja Hintojen ero

Hintojen ero

Hesarin keskiviikkoinen lehti kertoo, että asuntojen hintaero muun Suomen ja pääkaupunkiseudun välillä on kivunnut uuteen ennätykseen. Tilastokeskuksen mukaan vanhojen osakehuoneistojen neliöhinta oli pääkaupunkiseudulla keskimäärin 3 655 euroa ja sen ulkopuolella keskimäärin 1 667 euroa. Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen asumisen hintaero on siis lähes 2 000 euroa neliöltä. Ei mitään järkeä. Äly hoi, älä jätä, älä lähde Helsinkiin. 

Kuva:stat.fi

Helsingin hinnat hirvittää ja olenkin tänään pitkästä aikaa katsellut Oulun asuntotarjontaa. Oulun hinnat ei hirvitä. Ouluun jääminen tosin hirvittää. Oulussa 250 000 eurolla saa jo kivan omakotitalon, kun Helsingistä ei saa omakotitaloa ollenkaan. Hirvitys sentään. Ota tässä nyt taas tästä sekoavasta mielestä selvää. 

Miksi hintaero on noin valtava?

Kyljessä roikkuu hintalappu

Olen laskeutunut pikkuhiljaa Ullanlinnan pilvilinnoista alas ja...rakastan sitä edelleen! 

Olen selannut Etuoven ja Oikotein sivustoja eestaas ja huokaillut upeiden ikkunalautojen, sisäpihojen ja lankkulattioiden perään taas jälleen kerran. Olen myös kauhistellut liian moderniksi kiiltolakatuilla kaapinovilla ja punaisilla (!) kaakeleilla sileäksi vedettyjä keittiöitä!! Sellainen pahoinpitely pitäisi olla lailla kiellettyä. Vanhoja taloleidejä saa kohdella vain heidän arvoisellaan tavalla: nätisti ja vanhaa kunnioittaen. 

Asuntojen selailu lopahtaa aina jossain vaiheessa siihen hintalappuun. Periaatteessa jossain vaiheessa elämää olisi mahdollista saada Ullanlinnan verran lainaa, mutta onko mitään järkeä ottaa niin isoa asuntolainaa? Onko siinä mitään järkeä, että vähintään toisen palkka menee kokonaisuudessaan asuntoon? Että päivät istutaan töissä jotta voidaan illat istua kotona? 

Tästä päästään taas siihen mitkä ovat niitä järkeviä ratkaisuja. Olisiko järkevämpää asua halvemmalla vaikka Vantaalla? Vai kuluttaa kaikki rahansa ihanaan asuntoon, jota rakastaisi kuin kolmatta lastaan? Vantaalla tarvitsimme todennäköisesti kaksi autoa, joka sotii tätä omaa "ilmastonmuutos pysähtyy huomenna" tavoitettani vastaan. Kahden auton hinnalla saisi sitäpaitsi pienen makuuhuoneen Ullanlinnasta. Tosin Helsingin keskustan tuntumassa asuessa ravintoloihin ja kahviloihin uppoaa sitten se makuuhuone. 

Niinkuin aiemmassa postauksessa päivittelin on Ullanlinnan keskimääräinen neliöhinta noin 7000€. Mittailin kuopuksen leikkimattoa, että siinä on 7000 euroa lattialla. Metri kertaa metri on seittemän tonnia. Sanoopa sen miten päin vaan niin onhan se ihan järkyttävän paljon rahaa. Oulussa samantyylisellä sijainnilla neliöhinta on korkeintaan neljätonnia. 

Vaihdetaan käytetty mutta hyväkuntoinen leikkimatto 7000 euroon!

Etuoven halvin, meidän perheelle sopivan kokoinen asunto löytyy Lapuan Männiköstä Pohjanmaalta. Hintalappuna 19 000 €, neliöitä 130. Se on noin 150€ per neliö! Ei paha! Ja ihan muuttokuntoinen oli! 

Nämä on näitä elämän suuria valintoja, että missä sitä päättää elämänsä viettää. Välillä olen kateellinen ihmisille, jotka oikein hinkuvat jonnekin perämettään. Miksi meidän täytyy haluta Helsinkiin ja vielä sen yhdelle kalleimmista alueista??

Arjen luksusta

Tykkään juoda aamukahvini hienoimmasta kupista ja käyttää myös kotona ollessani kauniita vaatteita. Joka aamu kun herään ihastelen meidän upeita maisemia ja aina kun tulen kotiin mietin, kuinka hyvällä paikalla asummekaan. 

Tuntuu luksukselta, kun päiväkoti on 300 metrin päässä ja miehen työmatka on 5 minuuttia. Haluaisin vielä, että jokaisena arkipäivänä voisin astua ovesta ulos ja todeta, että onpas kauniita taloja ja tyylikkäitä ihmisiä. Luksusta olisi myös vastapaistettu leipä alakerran leipomosta suoraan aamiaspöytään ja unohtuneen maitopurkin ilmaantuminen jääkaappiin vaikka keskellä yötä.

Arjen luksusta tällä hetkellä ovat lapsenvahti kerran viikossa ja siivous kerran kahdessa viikossa. Arjen luksusta on myös se, että olen ollut kaikki kesät lasten syntymän jälkeen lomalla. Kerran vuodessa teemme ulkomaanmatkan: kohta kutsuu Kanaria!! 

Eräs ystäväni ihmetteli, että miten meillä on varaa? Olemme säästeliäitä, ostamme vain tarpeeseen, suurkulutamme kirpputoreja, teemme ostoslistoja. Meillä on myös keskimäärin puolet pienempi asuntolaina kuin omakotitalon omistavilla ystävillämme. Kun jollain elämänalueella elää kapeammin voi jollain toisella alueella elellä leveämmin.

Kun muutamme Helsinkiin joudumme luopumaan monesta luksustuotteestamme juuri siksi, että asuntoon menee sitten sen omakotitalon verran ainakin. Korvaako Helsingin kaupunki olemuksellaan ja meinigillään siivoojan, lomat ja lastenvahdin? Onko Helsinki tarpeeksi luxus? Jää nähtäväksi. 

Ps. Nyt lapset ovat taas kivoja ja söpöjä. Luksusta sekin.