Näytetään tekstit, joissa on tunniste piha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste piha. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Omakotitaloon?

Koiravanhuksemme oli pissannut yöllä sisälle. Kivakiva. Yllättävästi ensimmäinen ajatus länttiä mittaillessani oli, että asuisimmepa rivitalossa jotta voisin yläosattomissa päästää koiran ovenraosta ulos pissalle vaikka keskellä yötä.


Olen piiitkästä aikaa katsellut omakoti- ja rivitaloja: Oulusta Karjasillalta, Pikisaaresta ja Raksilasta sekä Helsingistä Käpylästä, Pakilasta ja Lauttasaaresta. Huoh. Juuri kun pääsin sanomasta, että parveke riittää, minun pihani on kukkaruukussa ja haluan nähdä korkealta kauas.

Onkohan se tämä kesä, joka huijaa haluamaan oman pihan? Onkohan se tämä hirveä, toisiaan kiusaavien sisarusten jokailtainen nukutusrumba, joka on ajanut haavelemaan neliöstä? Ohjaako meidän asunnon valintaa nimenomaan laiskuus ja mukavuudenhalu?

Onneksi on aikaa vielä mietiskellä mitä halutaan ja mihin asetutaan. Ja eihän mikään ratkaisu nyt niin lopullinen ole. Vaikka ei sitä ihan huvikseen parinkymmenentuhannen euron varainriistoveroja montaa kertaa elämässä maksele.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Parveke

Parvekkeet on kivoja. Tykkään, kun pääsee vähän ulos lukemaan kirjaa ja puhelemaan kukille. Meillä on lasitettu parveke, joka on käytössä huhtikuun alusta aina syyskuun loppuun. Puolen vuoden ajaksi 75 neliön kolmiomme laajenee viisi neliötä suuremmaksi neliöksi! Huikeaa! 




Nyt Etuovi.comin Punavuori juttua tehdessäni tajusin ihan kunnolla, että eihän niissä rakastamissani 1900-luvun alkupuolella rakennetuissa taloissa ole parvekkeita! Olen joskus aiemmin hajamielisesti miettinyt, että eihän sillä parvekkeella ole niin väliä, mutta kylläpäs on!!! Olen alkanut jopa miettiä, että voisin muuttaa pelkän lasitetun parvekkeen takia uudempaan taloon! Ehtona olisi kuitenkin se, että asunto olisi tunnelmallisella aluella, jossa olisi enimmäkseen kauniita vanhoja taloja mieluiten vielä meidän näköaloja kaunistuttamassa.



Haettiin torista viikko sitten parvekkeelle sänky ja voi että siellä on nyt ihana loikoilla! Nyt se on valmis; meidän keidas, costarica, kasvihuone ja viidakko! Toivotaan paljon aurinkoisia lokoilupäiviä, vaikka lasitettu parvekkeemme on kaatosateellakin käytössä tunnelmallisena lukunurkkana ja viininsiemailupaikkana. 



torstai 2. kesäkuuta 2016

Lukuvinkkejä parvekkeelle!

Mies lähti lasten kanssa neuvolaan ja minä jäin nauttimaan yksinolosta parvekkeelle kahvikupin ja kirjakasan kanssa. Ihanaa!

Perinnemestarin tyylikirja on ihan mahtava opus, joka yli 700 sadan kuvan avulla opastaa talon tyylien jäljille aina 1700- luvulta 1970-luvulle. Huikea kirja!

Tavallisia koteja on kirja, jossa pääsee kurkkaamaan eri aikakausien koteihin ja niiden silottamattomiin sisustuksiin pohjapiirrustusten kera. Todella mielenkiintoinen kirja.



Maarit Kallion kirja on elämän raamattu kaikille meille täydellisyyttä tavoitteleville epäonnistujille. Ja sokerina pinnalla Antti Holman Kauheimmat runot, jotka ovat niin kamalia että kikatuttaa!

Hyvää loppuviikkoa!


*kirjat saatu kirjakaupasta maksamalla kassalla niistä käypä hinta

maanantai 30. toukokuuta 2016

Kesäinen Ainolanpuisto

Saanen esitellä palasia Oulun upeasta keskuspuistosta, joka on "kaupungin vihreä sydän ja Oulujoen suiston helmi". 



Ainolanpuisto on yksi Hupisaarten kymmenistä pienistä saarista, joiden tunnupiirteet ovat jo satoja vuosia olleet polveilevat kävelytiet, valkoiset sillat, iloiset lapset ja rentoutuneet aikuiset.







Ainolanpuistossa on upea iso leikkipuisto, jossa minun lapsukaiseni laskevat nyt samaa liukumäkeä kuin minä yli 20 vuotta sitten. Leikkipuiston vieressä on pari jännää kasvihuonetta, ankkalampi, ruusutarha ja suloinen Kiikkukahvila, jonne saa mennä myös koirakaverin kanssa!

Ainolanpuisto on meidän iki-ihana lähipuisto, leikkipuisto, lenkkipuisto, koirapuisto, kukkatarha ja piknikpaikka. Voi kuinka sinusta tykkäänkään - puistoni mun!

Lue lisää: Oulu

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Ihan pihalla

Nyt mieskin haluaa omakotitaloon. Hän haluaisi pestä omalla pihalla autoa ja pyörää. Ehdotin sijaistoiminnoksii keittiön siivousta, mutta ei kuulemma ole sama asia. 


Kevät saa ihmisessä aikaiseksi sellaista jännää hyrinää. Pitäisi päästä jynssäämään, putsaamaan, puunaamaan ja järjestelemään. Olen itsekin haaveillut -viime kevään tavoin- taas pihasta, terassista ja grillauksesta. Voisin haravoida, suunnitella yrttipeltoa ja leikellä piha-aitaa samalla kun lapset leikkisivät sovussa pihamaalla tutkien lumen alta nousevaa elämää. 


Olen aina tykännyt pihahommista ja ulkona olemisesta. Tykkäsin omakotitalossa ja rivitalossa asumisessa ehkä eniten siitä kun oli oma piha. Toki useimmissa kerrostaloissakin on piha. Meillä on itseasiassa melko iso taloyhtiön piha, jossa mahtuu hyvin pelaamaan jalkapalloa, ottamaan aurinkoa, voi kiikkua, tehdä kyykkyjä ja hiekkalinnoja. Talvella on pikkuinen pulkkamäkikin. 


Se mikä erottaa taloyhtiön pihan omasta pihasta on se, että pyörän jynssäystä ei noin vaan voi jättää vesineen, pyörineen, rätteineen keskelle katua. Pihalelut kerätään aina leikkien jälkeen paikoilleen eikä roskapusseja voi jättää oven pieleen odottamaan viitseliäämpää hetkeä. 

Lasten ja koiran kanssa rivi-ja omakotitaloasuminen oli ehkä -ei niinkään helpompaa- mutta huolettomampaa. Kaikkea ei tarvitse maan tasalla asuessa niin suunnitella; päästää vaan konkkaronkan ovesta ulos ja heittelee perään puuttuvat aurinkolasit, talutushihnan ja nenäliinat. Aluksi kerrostaloon muutettuamme ravasimme portaita jatkuvasti ylös alas, kun se ja tuo unohtui. Parin kuukauden asumisen jälkeen meistä kuitenkin hioutui superlähtijöitä, joilla on aikataulut ja tavarat kerralla hallussa. 


Kun oikein asennoituu on pihattomuudesta myös hyötyä.

Kun koiraa ei voi takaovesta päästää iltapissalle kukkapenkin pieleen, tulee sitä lähdettyä usein ihan kunnon kuutamokävelylle tuulettumaan. Takaisin tullessa rapaiset koiran tassut ja omatkin kengät puhdistuvat enimmistä pölyistä rappukäytävään ennen kuin päästään omaan eteiseen. Kun lapsia ei (vielä!) voi laskea yksin ulos sitä mukaa kun ne on tungettu tamineisiin, istuvat ne hikisinä eteisessä valittamassa ja oppivat ehkä nopeammin pukemaan itse?!? Kun ei ole omaa pihaa ei talvella tarvitse itse tehdä lumitöitä. Eikä kesälläkään auringonoton ja pilvieläinten tutkailun lisäksi tarvitse tehdä mitään ellei välttämättä halua. Ja pyörä tulee kerralla pestyä kun ei sitä keskenkään voi jättää.

Kuinka tärkeänä sinä pidät omaa pihaa?