Uusi koti!

Meillä on nyt ihan uusi koti! Tämä on niin upea, että kuljen jatkuvasti oikomassa koristetyynyjä, ihailemassa päiväpeittoa ja hiplaamassa verhoja. Liikuttuneena huokailen ja ihailen omia sisustustaitojani. Kiikun uudessa pesässäni ja tarkastelen väreittäin järjesteltyjä kirjahyllyn kirjasia nautinnollisin mielin. Nyt tämä meidän koti on meidän näköinen.

Vuosi meni etsien oikeita, aikaa ja trendejä kestäviä huonekaluja. Helsingin reissujemme Airbnb kohteista olen saanut ispiraatiota väreihin ja asetelmiin. Nyt saan seuraavan vuoden vain nautiskella olostani ihanassa kodissamme kunnes pääsen sisustamaan taas uutta kotia Helsinkiin!

Tuulen viemää

Jossain aiemmassa postauksessa väitin pitäväni ruskeasta väristä sisustuksessa, mutta enpä tykkää enää. Väitin myös, että en jaksa enää valkoista väriä, mutta nytpä taas jaksankin. Jaksan valkoista jo niin paljon, että voisin vaikka maalata koko asunnon valkoiseksi! Tarttuisikohan maali nojatuoleihin? Tai parkettiin?

Haluan uuden keittiön, uudet nojatuolit, uudet ikkunat, ja uudet parvekekalusteet. Haluan valkoista, raikasta, vähän vaaleanpunaista ja vihreää!

Miehen mielestä ei ole mitään järkeä tehdä mitään eikä varsinkaan ostaa mitään uutta kun vuoden päästä kuitenkin lähdetään. Minä taas olen sitä mieltä, että tästä hetkestä pitää nauttia ihan sama mitä vuoden päästä. Vihdoin mieskin ymmärsi että joskus mielenterveys voi olla kiinni uusista sohvatyynynpäällisistä. Joten: Heivasin nojatuolit menemään, heitin koristetyynyt pois, ostin keinutuolin, ostin rahin, ostin torkkupeiton, ostin verhot, ostin tyynynpäällisiä. 

Näin. Hups. Melkoinen tuuletus. Olin hahmotellut postausta "ostamattomuuden vuosi" johon en nyt yhtäkkiä keksikään sanottavaa. Mutta johan on taas kiva olo materialistilla! 

Aurinkoista viikonloppua!

Lue lisää: Uusi koti sekä Bluesia ja rockia

Rakastan kotiani!

Tänään salilta lähtiessäni oli minua vastassa kuulas ja raikas ilma, tupakoiva vastaantulija, upean utuinen vaaleanpunainen taivas ja räikeän punaisena välkkyvät liikennevalot. Kaikki oli niin kaunista ja sopivasti ristiriidassa keskenään.

Joka kerta kun kävelen kotiinpäin tunnen suunnatonta iloa siitä, että asumme juuri siinä missä nyt asumme. Olen hirveän ylpeä itsestäni ja miehestäni, että uskalsimme vaihtaa tylsältä tuntuneen lähiön rivitalosta keskustaan kerrostaloon. Toista kertaa elämässäni lapsuudenkodin jälkeen tunnen aina saapuvani oikeaan kotiin. Kotioven takana on minun turvallinen pesäkoloni, jossa tunnen oloni hyväksytyksi ja vapautuneeksi. Toki kaikkea hyvää oloa ei varmastikaan selitä pelkkä uusi asunto, mutta se on tässä itsensä tutkiskelussa ollut ehkä se konkreettisin muutos.

Oma koti kullan kallis, halaisin jos voisin. Mukavaa koti-iltaa kotoilijat!

Koti kerrostalokolmiossa

                                                         

                                                         Meidän kotimme on siellä,

                                                                  missä milloinkin

                                                                   toinen odottaa,

                                                            siellä on meidän kotimme,

                                            missä milloinkin heräämme sydämen ääniin.

                                                               - Pentti Saarikoski -

Tämän runon löysin suunnitellessani häitämme viisi vuotta sitten. Runo kolahti heti ja se onkin kehystettynä kulkenut mukanamme asunnosta toiseen. Runo kiteyttää hienosti ajatuksemme rakkaudesta ja kodista. Meille koti on mielentila. 

Mukavaa viikonloppua ja terveiset kotisohvalta!

Takaisin kotiin

Yksi matkustamisen kohokohdista on lentokenttien odottavan tunnelman fiilistelyn ja määränpään näkemisen lisäksi kotiin paluu. 

Nyt kun ollaan reissattu ensin Kanarialla ja heti perään Helsingissä oli ihana tulla kotiin Ouluun. Oulu on kotikaupunkini ja tänne on aina mukava palata, varsinkin nykyään kun asutaan keskustassa. Kotiin tullessa alkaa hymyilyttää ja hartiat laskeutuvat alemmas. Tulee sellainen olo kuin näkisi hyvän ystävän taas pitkästä aikaa. Kotona on helppo hengittää, kaikki on tuttua ja turvallista ja tavarat yleisesti ottaen paikoillaan. Oulun hyvä, joskin myös välillä huonoltakin tuntuva puoli on se, että kaupunki on tarpeeksi pieni ja tunnen sen läpikotaisin.

Tänään täällä on ollut erityisen kaunista. Oulussa on oikea talvi toisin kuin Helsingissä. Miten sitä Helsingin talvea oikein sitten jaksaa jos se on pääosin vain sitä rapaa ja loskaa? Koko ajan likaisia haalareita ja märkiä kintaita? 

Esikoinen oli innoissaan kun pääsi pulkalla kerhosta kotiin. Auringonpaisteessa kimmeltävä ja jalkojen alla nariseva lumi kuuluu talveen.

Mikä teidän mielestä tekee kodista kodin ja kotiinpaluun arvoisen?