Vaaka heiluu: Helsinkiin vai ei?

Ei hitto tätä ailahtelevaa mieltä. Kävelen olohuoneessa ympyrää kun niin ahdistaa.

Joku saattaisi sanoa ja on sanonutkin: muutatte nyt vaan johonkin! Asutte nyt vaan jossakin ja sillä siisti. Ei kai se voi olla noin vaikeaa?? Miten asumisesta ja kodin etsinnästä voi ylipäätään kirjottaa blogia ja vielä yli puolen vuoden ajan!?!?

Haluan Helsinkiin:

- haluan tiilitalokolmion enkä omaa pihaa
- haluan menoa ja meininkiä
- haluan vilinää ja viikonlopuksi tuosta noin vaan Milanoon
- en halua lisää lapsia ja vanha koirammekin kohta varmaan kuolee
- haluan isän ja veljen viereen kasvattamaan lapsia osaksi isoa sukua
- en halua pitkää työmatkaa
- en halua järkyttävän isoa lainaa

Mutta.

Haluan Turkuun tai Ouluun:

- haluan suloisen puutalon
- haluan pihan ja omenapuun
- haluan talveksi lunta
- haluan toisen koiran ja lisää lapsia
- haluan lyhyen työmatkan
- haluan lisää neliöitä
- haluan järkevän suuruisen lainan

Ajatusten ylös kirjoittaminen on kyllä mieltä avartavaa ja mielen solmuja avaavaa. Välillä ajatteleminen kuitenkin sekoittaa pakkaa niin totaalisesti että ei mitään järkeä...

Aiemmin Helsinki on tuntunut siltä ainoalta ja oikealta vaihtoehdolta, mutta kesän aikana Turku ja jopa Oulukin ovat alkaneet houkuttaa. Etuovi-juttuja kirjoitellessani ovat asuntojen hirveä hintataso ja välimatkojen pituudet keikuttaneet Helsingin puntteja niin, että vaakani on alkanut kieppua vimmatusti edes takaisin! Vaa`an toisessa päässä oleva järkihintainen puutalo Oulusta tai Turusta ovat alkaneet yllättäen saada mielessäni lisää painoarvoa.

kuva:pinterest

Pitäisikö oikeasti nyt vaan antaa sen asunnon päättää asuinpaikka? Kun kiva koti löytyy, muutamme sinne oli kaupunki sitten Oulu, Helsinki tai Turku. Tiedä häntä. Huomenna varmaan taas eri fiilis.

Asunnon ostamisessa pelottaa ehkä eniten se kun kaikkea ei voi tässäkään asiassa saada. Minkä asioiden kohdalla sitä tekisi kompromisseja varsinkin kun mielihalut vaihtelevat päivittäin? Tällä hetkellä hyvältä tuntuvat ratkaisut voivat viiden vuoden kuluttua tuntua tyhmiltä ratkaisuilta.

Jännittää kuin hääpäivän aattona ja ammattin valmistumisen lähestyessä: haluanko varmasti juuri tämän miehen ja ammatin? Mitä jos 10 vuoden kuluttua mies tai oma ala tuntuvat vääriltä ratkaisuilta? Ammatillista kriisiä on jo ollutkin ja parisuhteessa raivokkaita riitoja selvitellään tämän tästä, mutta kummankin kanssa olen sitoutunut jatkamaan monien hyvien hetkien, suuren luottamuksen ja kohtaavien kemioiden takia. Kävisikö asunnonkin kanssa juuri niin? Asettuisimme johonkin kaupunkiin ja taloon, jonka heikkouksia oppisin rakastamaan. Opettelisin kestämään omia epävarmuuden hetkiä ja ymmärtäen hyväksymään asunnon ja kaupungin huonotkin puolet osaksi ihanan sekamelskaista kaunista kokonaisuutta.

Huoh, apua ja kauniita unia.

Puutaloidylliä Turussa

Kävin eilen kampaajalla ja puhuttiin taas asumisesta, taloista, Helsingistä ja Oulusta. Ihana suortuvieni silittäjä on asunut ympäri maailmaa, mutta on jokunen aika sitten palannut Ouluun ja asettunut itseäänkin suloisempaan puutaloon.

Olen nyt kesän aikana pohtinut vakavammin tätä meidän kotikaupungin etsintää. Halutaanko me oikeasti Helsinkiin? Haluanko oikeasti asua aina kerrostalossa?

Olen välillä salaa kaikilta haaveillut Ouluun jäämisestäkin, vaikka se tuntuisikin jonkinlaiselta elämän tuhlaamiselta. Vaikka Oulu on kaikin puolin ihana, haluan täältä pois. En ole itse valinnut tätä kaupunkia ja lähdinkin kerran jo maailmalle (Turkuun) palatakseni vuoden seikkailun jälkeen maitojunalla takaisin kotiin seuraamaan sairaankivaa saattohoitoa. Hoito on loppunut jo aikoja sitten ja olen nyt valmis jättämään Oulun. Olen aikuinen, saan valita missä asun ja en asu kyllä Oulussa enää yhtään pitempään kuin on pakko! Olkoonkin joku kolmenkympin kriisi ja angstaus tämä, ihan sama.

Kampaajani puutaloudyllistä innostuneena pistin Etuoven hakuun puutalo-osake, koko maa ja hae! Eteeni avautui pitkä lista toinen toistaan söpömpiä koteja. Ehdotin miehelle jos muutettaisiin vaan sinne mistä löytyy ihanin talo!

Varsinkin Turussa oli ihania puutaloja aivan keskustan tuntumassa ja lähes Oulun hinnoilla! Rakastan Turkua, mutta olen aina ajatellut sen olevan kaukana ja hankalien kulkuyhteyksien päässä, jollain lailla eristyksissä kaikesta. Kirjoitettuani nyt parin kuukauden ajan Etuoveen Helsingin asuinalueista, olen päässyt hyvin kärryille Helsingin asuntotarjonnasta ja hinnoista: ihania taloja, ei niin ihania hintoja. Turussa sekä talot että hinnat ovat kohdillaan ja saisimmekin puutalon vaikka ihan keskustasta! Mutta muutettaisko me oikeasti Turkuun ja hylättäis Helsinki? 

Turku on tosi kaunis. Se tuntuu kodilta ja minulla on sinne ikävä. Siellä ei kuitenkaan ole yhtään ystävää tai perhetuttua, vain muutama miehen opiskelukaveri ja pari minun exää. Miten ja mistä kolmikymppisenä löytää omanikäisiä kavereita? Ehkä hiekkalaatikolta, tanssitunnilta tai baarista? Onko olemassa mitään ystävätinderiä?

Antakaahan entiset ja nykyiset Turkulaiset kommentteja minkälaista Turun keskustan tuntumassa on asua lapsiperheenä! Saattaa olla, että tämä perhe muuttaa sittenkin Turkuun!

Kesäloma!

Kyllä Suomi on niin kaunis maa! Kesälomareissulla käytiin Kokkolassa, pysähdyttiin Närpiössä, yövyttiin Turussa, moikattiin muumeja Naantalissa ja juhlittiin juhannusta Helsingissä.

Oulu

Turku

Turku

Naantali

Muumilaakso

Uimakoppi

Helsingissä yövyimme Lauttasaaren Vattuniemessä. Mielenkiintoinen kokemus ja hyvä kun käytiin. Alue tuntuu jakavan ihmiset vahvasti kahteen ryhmään: toiset rakastavat Lauttasaarta kun toiset eivät muuttaisi sinne koskaan. Taidan lukeutua nyt parin päivän kokemuksella jälkimmäiseen porukkaan.

Lauttasaaren Vattuniemenkatu

Lauttasaaren Merikylpylänpuisto, ranta ja Kanadanhanhet

Lauttasaaren talot olivat vanhaa Lauttasaarta lukuunottamatta rumia ja varsinkin Vattuniemessä oli kamalia matalia rakennuksia, joista tuli epämiellyttävä tunne, että asumme jossain hylätyllä tehdasalueella! Rannat olivat täynnä kakkaa ja kanadanhanhia eikä sopivaa piknikpaikkaa löytynytkään merinäköalalla vaikka saaressa oltiin! Hyytävän kylmä tuuli ulisi korvissa ja kaipasin pipoa vaikka lämpöasteita oli yli 20. Saari oli pienempi mitä olin kuvitellut ja vehreyttä sekä puistoja oli paljon vähemmän kuin luulin. Yleisvaikutelma oli suoraan sanottuna huono ja koko alue tuntui yliarvostetulta. 

Lauttasaaren Lahnalahdenpuistossa piknikillä 

Toki Lauttasaari oli myös kaunis ja ymmärrän heitä, jotka siihen rakastuvat. Rantareitit, meri, kalliot, mökit ja metsät ovat tietenkin upeita. Jos harrastaisin intohimoisesti veneilyä ostaisin Lauttasaaresta ehdottomasti pikkuisen kesämökin ja seilaisin saarta ympäri huivi hulmuten koko kesän! Onnekseni en ole vielä hurahtanut siihen - liian kalliissa purkissa keskellä ulappaa kyykkimiseen - jota myös veneilyksi kutsutaan. 

Veneitä Vattunokassa

Purjeentekijänkujan upeat meren päälle rakennetut asunnot

Lauttasaaren tunnelmallisia metsäreittejä

Tällä Helsingin reissulla tutustuimme poikkeuksellisesti lähialueen lisäksi myös muuhun Helsinkiin! Vietimme koko lauantai-iltapäivän ekologisesti autonratissa kaupunkia ristiin rastiin kierrellen. Ajelimme Lauttasaaresta siltoja pitkin Lehtisaaren ja Kuusisaaren kautta Munkkiniemeen, josta Huopalahden kautta Käpylään. Käpylästä ajauduttiin ihan uusille huudeille Kumpulaan, Toukolaan ja Arabianrantaan, josta päädyttiin Vallilaan. Sieltä kaarrettiin Kallioon, sillan yli Kruunuhakaan ja Katajannokalle. Lopuksi mentiin rantatietä Ullanlinnan ja Ruoholahden kautta takaisin Lauttasaareen käydäksemme koko reissun iltapalapöydässä uudestaan läpi.

Silta Kaskisaaresta Lehtisaareen

Tunnelmallinen Hollantilaisenkatu Munkkiniemessä

Munkkiniemen kahvila Laajalahden rannalla

Laajalahden ranta

Vaikuttava Tammitie Munkkiniemessä

Ihana, ihana, upea Helsinki... Helsingissä on niin monta puolta, sävyä ja muotoa että ihan hengästyttää. Miten voikaan yhteen kaupunkiin sulautua niin monenlaista kulkijaa, katua ja kerrostaloa?

Puutaloja Käpylässä

Lehti-ja Kuusisaari olivat yllätyksekseni täyttä maaseutua ja mökkipalstaa. Munkkiniemi oli kuin idyllinen pieni englantilaiskylä vanhoine tammineen kaikkineen. Ah. Huopalahti vaikutti tylsältä, mutta Käpylä oli aivan supersöpö! Kumpula, Toukola, Arabianranta ja Vallilla vaikuttivat kaikki kivoilta. Kallio on Kallio - siitä myöhemmin lisää Etuoven blogissa. Kruununhaka nyt on Kruununhaka. Katajanokka on kuin Kruunuhaka saaressa plus upea Luotsikatu. Ullanlinna on tietenkin aivan ihana. Ruoholahti on Ruoholahti.

Näkymä Katajanokan Laivastonkadulta 

Laivastonkatu

Oli erittäin valaiseva kesäloma, joka kuitenkin sekotti taas pääni: Haluan Munkkiniemeen! Haluan Käpylään! Haluan pikkuisen punaisen puutalon ja omenapuun! Tai keltaisen kivitalon Tammitieltä! Vai olisikohan Toukola kiva paikka? Onko Ullanlinna sittenkään lapsiperheelle sopiva? Vai muutetaanko Kokkolan vanhaan kaupunkiin? Tai tomaattipitäjä Närpekseen? Vai ihanaan tuttuun ja turvalliseen Turkuun? 

Matkalla takaisin kotiin