Terveiset Tukholmasta

Jatkettiin edellistä Helsingin reissua Töölöstä Tukholmaan, jossa käytiin ystäväperheen kanssa minilomalla. Tukholma on kyllä iso ja kaunis: Kungsträdgarden, Gamla Stan, Grönä Lundin saari ja rantakadut ovat yhtä postikorttimaisemaa koko ajan.

Uusi tuttavuus oli ihastuttava ja urbaani Södermalmin alue, joka on kyllä tutustumisen arvoinen paikka. Se on Tukholman Töölö: paljon lapsiperheitä, kauniita vanhoja taloja, puistoja, leppoinen tunnelma ja pieniä erikoisia kauppoja.

Muutettaisko Tukholmaan? Olisi ihana oppia puhumaan ruotsia kunnolla. Tukholma on niin kaunis ja siellä on prinsessojakin! Kevät oli jo pitkällä, kirsikkapuut kukki ja Adele lauloi upeasti!

Jos Helsingissä asuminen on muka kallista niin Tukholmassa se vasta onkin. Hesarin mukaan Helsingin keskineliöhinta on 3800€ kun se Tukholmassa on 7000€!! Asuntojen hinnat ovat lähteneet siis ihan käsistä, johon on osasyynä se, että asuntolainoja ei Ruotsissa tarvitse käytännössä lyhentää ollenkaan. Kuka uskaltaa oikeasti ostaa Tukholmasta asunnon? Mitä jos hinnat romahtaa? Miten KESKIneliöhinta voi olla 7000€?? Haloo!?! Kyllä tuntuu Helsinki nyt halvalta ja järkevältä.

Ihan mielelläni kyllä muuttaisin joskus ainakin hetkeksi ulkomaille! Espanja, Ruotsi ja Englanti houkuttavat. Nyt pitkän reissun jälkeen on kuitenkin ihana olla taas kotona. 

Hem, kärä hem.

Lue lisää: Helsingin sijaan Espanjaan ja Hintojen ero

Helsingin sijaan Espanjaan!

Terveisiä Kanarialta!

Täällä on polskittu lastenaltaassa, nukahdettu kirja kourassa aurinkotuoliin, tapeltu nälkäisenä turhanpäiväisyyksistä ja juotu punkkua iltahämärässä lasten mentyä liian myöhään nukkumaan. Loma. Ah.

Niin kuin aina, myös lomalla ollaan pohdittu asumista ja asuntoja. Millaista täällä olisi asua? Minkälaista se olisi kun aina on lämmin? Mitä Suomesta kaipaisi, jos muuttaisi tänne? Minkälaista olisi perusarki Kanarialla? Innostuin ajattelemaan Espanjaan muuttoa vakavammin luettuani Miljonääriäidin blogikirjoituksen heidän Espanjaan muutostaan. Mitä jos oikeasti muutettaisiinkin tänne eikä Helsinkiin?

Ihaninta lämpimässä maassa on nyt ollut niinkin arkinen asia kuin pukeminen!! Täällä lapsia ei tarvi pukea!! Tai tarvii, mutta ei viittäkymmentä kerrosta raivolla ensin päälle, jotta voidaan siirtyä johonkin, jossa ne itkun kanssa riisutaan ja taas puetaan kohta kirkuen uudestaan päälle. Monesti Suomessa talvipakkasilla tai hyytävässä tihkusateessa ei jaksa lähteä johonkin ihan vaan siksi, koska se pukeminen. 

Ihmiset ovat täällä ihanan ystävällisiä ja rentoja. Voi tosin johtua siitä, että olen itsekin lomalaisena ystävällinen ja rento. Metsä vastaa ja niin edelleen.

Mutta on siinä ilmastossa jotain, joka vaikuttaa ihmisten mieliin. Lämmin ilma, lämmin mieli? Tosin nopea analyysini on myös, että mitä kylmempi ilmasto sen kehittyneempi valtio; byrokratian määrä on suoraan verrannollinen pakkasasteisiin ja korruption määrä hellelukemiin.

Ihanaa täällä on myös kaunis arkkitehtuuri, puutarhat, tuoreet hedelmät, vastanostettu kala, irtijuoksentelevat koirat ja tunteensa näyttävät ihmiset.

Kävin toissapäivänä nuorimmaisen kanssa paikallisessa ruokakaupassa hakemassa iltapalaa ja hoidin koko homman hienosti mekko heiluen espanjaa puhuen. Hetkeksi tuli olo, että me asutaan täällä, nyt tuosta jugurtit mukaan ja kotiin pesemään pyykkiä. Jatkoin ajatusleikkiä: aamulla lapset tarhaan, ei pukemisruljanssia, nopea aamuespresso rantakahvilassa, kävely ilmastoidulle (!) työpaikalle, paluumatkalla torilta mukaan tuoretta kalaa ja kasviksia, lapset tarhasta ja kotiin ruuan laittoon. Illalla voisi lähteä rannalle tekemään lasten kanssa hiekkakakkuja ja telkkarin sijasta katselisi merta, miestä ja kirjaa. Viikonloppuisin voitaisiin kierrellä saarta, leikkiä rannalla ja syödä myöhäisiä illallisia. Onkohan minulla liian romanttinen kuva Espanjassa elämisestä? 

Olen pienenä asunut vuoden Madridissa ja kun tulimme Suomeen takaisin olin hiihtäessäni hihkaissut mummolleni, että on se ihana kun on neljä vuodenaikaa! Ja niinhän se kyllä onkin. Koko ajan voi odottaa jotain uutta samalla kun nauttii nykyisestä. Ihanaa on syksyn kuulas ja raikas ilma, talven aurinko ja hanget, kevään tulppaanit ja sulavan lumen alta paljastuva asfaltti. Sitten tulee se kesä. Kesä on kyllä parasta. Rakastan lämpöä, mekkoja, jätskiä ja iloisia ihmisiä.

Olisi hauska joskus asua vähän aikaa ulkomailla ja nimenomaan jossain päiväntasaajan tuntumassa. Olisi hauska oppia uusi kieli, kulttuuri ja tavat. En usko, että elämää kuitenkaan haluaisi kokonaan siirtää uuteen ympäristöön ja kulttuuriin. Kestäisinkö sitä kun asiat eivät todennäköisesti suju yhtä oikeudenmukaisesti ja kuitenkin suhteellisen helposti kuin Suomessa? Kuinka nopeasti joka paikkaan leviävä hiekka ja aurinkorasvan tahrimat vaatteet alkaisi ärsyttää? Onko keskikesän kuumuus yhtä sisällevangitsevaa  kuin -30 pakkanen? Espanjassahan ei olisi yhtään sukulaista eikä aluksi ystäviäkään... Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan.

Rentouttava ja valaiseva reissu takana, mutta ihana tulla taas kotiin ja Suomeen.

Lue myös: Terveisiä Tukholmasta