tiistai 5. tammikuuta 2016

Herttoniemi ja sen metro

Heti alkuun pitää sanoa, että kokemukseni Herttoniemestä jäi todella pinnalliseksi raapaisuksi. Jos joku siellä asuu niin voi valaista minua lisää sen hyvistä ja huonoista puolista. Lähinnä tutustuin Herttoniemen metroon ja S-markettiin... Olimme pitkästä aikaa Helsingissä ja päivät kuluivat ystäviä ja sukulaisia tavaten eikä niinkään asuinalueeseen tutustuen. Tämä osin varmasti siksi, ettei asuinalue herättänyt suuremmin kiinnostusta.

Odotukseni Herttoniemeä kohtaan eivät alun alkaenkaan olleet kovin korkealla: kaukana keskustasta, alue rakennettu pääosin 60-luvun jälkeen, metron ympärille 80-luvun jälkeen.... Perustietolähteitteni eli wikipedian, etuoven ja alueen kotisivujen perusteella Herttoniemen alue vaikutti tylsältä ja rumalta.

Ihmisissä, asunnoissa ja yleensäkin kaikessa luotan usein ensivaikutelmaan. Tosin yritän aina muistuttaa itseäni, että enpä tuohon ihanaan aviomieheenikään ihan ensinäkemältä rakastuntut....

Herttoniemessä asuimme forenomin asunnossa ihan Itäväylän varrella. Syyskuun loppu, kylmää, märkää, tylsä asunto, liian iso tie, liikaa autoja, rumia 80- luvun rakennuksia ja lopputuloksena se, että "ei ikinä Herttoniemeen". Joksus olisi kyllä vielä kiva käydä katsomassa japanilaista puutarhaa alueella, josta Avain räppäsi!!

Tämän reissun suurin anti oli joukkoliikenteen toimivuuden tajuaminen.

Ensimmäisen kerran ymmärsin, että Helsingissä ei mitata kilometrejä vaan aikaa. Oikein lamppu välähti päässä kun tajusin tämän! Helsingissä tärkeämpää on metron tai paljon liikennöidyn tien varressa asuminen eikä välttämättä keskustan tuntumassa asuminen.

Oulussa on vähän eri meininki. Oulussahan puhutaan nimenomaan aina kilometreistä keskustaan, koska kaikki kulkevat joko pyörällä tai omalla autolla. Täällä jos lähtee bussilla 10 km päähän keskustasta niin aikaa matkaan menee tunti. Oulussa joukkoliikenne tarkoittaa lähinnä sitä, että suurella joukolla körötellään kerran tunnissa paikasta A paikkaan B. Siksi sen tajuaminen, että Herttoniemi on kahdeksan kilometrin, mutta vain 10 minuutin matkan päässä Helsingin keskustasta oli aikamoinen oivallus.

Metroon en tosin vielä hirveäasti ihastunut. Nopeastihan sillä pääsee, mutta onko toisaalta niin kiire, että on pakko matkustaa pelottavasti maan alla kylmässä pissan hajussa? Mielummin matkustan kyllä ratikalla tai bussilla vähän hitaammin maisemia katsellen. Metroon tosin mahtuu lastenvaunujen kanssa aina, ratikkaan ja bussiin ei. Ei ole kiva jäädä rannalle ruikuttamaan kaatosateessa. Silloin se metrotunnelikin muuttuu houkuttelevaksi.

2 kommenttia: