Ihan pihalla

Nyt mieskin haluaa omakotitaloon. Hän haluaisi pestä omalla pihalla autoa ja pyörää. Ehdotin sijaistoiminnoksii keittiön siivousta, mutta ei kuulemma ole sama asia. 

Kevät saa ihmisessä aikaiseksi sellaista jännää hyrinää. Pitäisi päästä jynssäämään, putsaamaan, puunaamaan ja järjestelemään. Olen itsekin haaveillut -viime kevään tavoin- taas pihasta, terassista ja grillauksesta. Voisin haravoida, suunnitella yrttipeltoa ja leikellä piha-aitaa samalla kun lapset leikkisivät sovussa pihamaalla tutkien lumen alta nousevaa elämää. 

Olen aina tykännyt pihahommista ja ulkona olemisesta. Tykkäsin omakotitalossa ja rivitalossa asumisessa ehkä eniten siitä kun oli oma piha. Toki useimmissa kerrostaloissakin on piha. Meillä on itseasiassa melko iso taloyhtiön piha, jossa mahtuu hyvin pelaamaan jalkapalloa, ottamaan aurinkoa, voi kiikkua, tehdä kyykkyjä ja hiekkalinnoja. Talvella on pikkuinen pulkkamäkikin. 

Se mikä erottaa taloyhtiön pihan omasta pihasta on se, että pyörän jynssäystä ei noin vaan voi jättää vesineen, pyörineen, rätteineen keskelle katua. Pihalelut kerätään aina leikkien jälkeen paikoilleen eikä roskapusseja voi jättää oven pieleen odottamaan viitseliäämpää hetkeä. 

Lasten ja koiran kanssa rivi-ja omakotitaloasuminen oli ehkä -ei niinkään helpompaa- mutta huolettomampaa. Kaikkea ei tarvitse maan tasalla asuessa niin suunnitella; päästää vaan konkkaronkan ovesta ulos ja heittelee perään puuttuvat aurinkolasit, talutushihnan ja nenäliinat. Aluksi kerrostaloon muutettuamme ravasimme portaita jatkuvasti ylös alas, kun se ja tuo unohtui. Parin kuukauden asumisen jälkeen meistä kuitenkin hioutui superlähtijöitä, joilla on aikataulut ja tavarat kerralla hallussa. 

Kun oikein asennoituu on pihattomuudesta myös hyötyä.

Kun koiraa ei voi takaovesta päästää iltapissalle kukkapenkin pieleen, tulee sitä lähdettyä usein ihan kunnon kuutamokävelylle tuulettumaan. Takaisin tullessa rapaiset koiran tassut ja omatkin kengät puhdistuvat enimmistä pölyistä rappukäytävään ennen kuin päästään omaan eteiseen. Kun lapsia ei (vielä!) voi laskea yksin ulos sitä mukaa kun ne on tungettu tamineisiin, istuvat ne hikisinä eteisessä valittamassa ja oppivat ehkä nopeammin pukemaan itse?!? Kun ei ole omaa pihaa ei talvella tarvitse itse tehdä lumitöitä. Eikä kesälläkään auringonoton ja pilvieläinten tutkailun lisäksi tarvitse tehdä mitään ellei välttämättä halua. Ja pyörä tulee kerralla pestyä kun ei sitä keskenkään voi jättää.

Kuinka tärkeänä sinä pidät omaa pihaa?

Reissussa lasten kanssa

Me matkustamme lasten kanssa noin kerran kuussa jonnekin. Useimmiten mennään työn takia Helsinkiin lentokoneella, silloin tällöin autolla Kainuuseen ja Lappiin. Jos lähdemme reissuun autolla on joka kolo täynnä pussukoita ja nyssyköitä ja tavarat pakattu vähän sinne päin ajatuksella "kyllä autoon mahtuu!". Lentokoneella matkustamisesta on kehkeytynyt onneksi organisoidumpaa: tässä muutama vinkki!

- Pakkaa mukaan mahdollisimman vähän tavaraa. Lähdetään sitten kahdeksi yöksi Helsinkiin tai viikoksi Kanarialle on meillä mukana kaksi isoa matkalaukkua; tavaraa on toki paljon, mutta silti mahdollisimman vähän. Meillä on käytössä samsoniten ja wengerin isot matkalaukut, joissa on kätevästi rullat alla. Tarkista, että majoituspaikassa on pesukone, jolloin voit pakata vaatteita huomattavasti vähemmän mukaan! Me kuljemme lentokentälle autolla, joten isot matkalaukut ovat kätevät. Jos kulkisin julkisilla, pakkaisin tavarat rinkkaan. 

- Jätä ruumaan menevän laukun toinen puoli kokonaan tyhjäksi! Kun saavumme lentokentälle riisumme kaikki ulkovaatteet toiseen matkalaukkuun, jonka olemme jättäneet osittain tyhjäksi. Kun toppahaalarit, hanskat, lapaset, villasukat, kaulurit ja huivit saa käsistä pois, oleminen lentokentällä helpottuu huomattavasti. Ja matkalaukussa on jo valmiiksi tilaa jos reissulta tarttuu jotain mukaan!

- Käytä vauvan kanssa kantoreppua. Vauva viihtyy ja kädet jäävät vapaaksi! Kantorepun kanssa pääsee turvatarkastuksesta useimmiten läpi ilman, että vauvaa täytyy ottaa pussista pois. Itselläni on käytössä ihana Wompatin kantoreppu!

- Tärkeimmät tavarat koneeseen: Hengenpelastajana hoitolaukku. Meillä on hoitolaukussa hoitoalusta, pilttipussi, eväspussi, longchampin pussukka ja jotain luettavaa kaikille. Taiteltava hoitoalusta sulkee sisäänsä vaipat ja kosteuspyyhkeet ja se on osoittautunut äärettömän tarpeelliseksi tälläiselle pöpökammoiselle julkisten vessojen lattialla vaippaa vaihtavalle äidille. Pilttipussissa on ruokalaput, kosteuspyyhkeitä, ksylitolipastilleja, piltti, lusikka ja välipalakeksejä. Eväspussiin heitän kotoa mukaan loput leivät ja hedelmät homehtumasta. Eväät on ohjelmanumero joka suoritetaan kahvin ja mehun kera lentokoneen noustua; myös rahaa säästyy kun täytyy ostaa vain juomat! Longchampin pussukassa kulkee pieniä tärkeitä tavaroita: kuulokkeet, kipulääkettä, salmiakkia, korvatulpat, pompuloita, pinnejä, savetteja, peili ja puuteripaperia. Lisäksi mukana on yleensä päivän lehti ja joku lasten kirja sekä lelu. Sillon tällöin havahdun ihmettelemään tätä elämää, että milloin pilteistä, vaipoista ja korvatulpista tuli laukun tärkeimmät tavarat...?!?

- Hommaa lemmikille ajoissa lomakoti. Pari reissua sitten rakas koirani suuttui, kun häntä ei oteta Helsinkiin mukaan. Herra päätti osoittaa mieltään ja rupesi pissimään kavereiden sänkyihin. Kiitos hälle siitä. Nykyään sessu pääsee hermolomalle koirahoitola Vierashuoneelle, joka on kätevästi ihan lentokentän vieressä. Viimeksi koiravanhuksemme tuli kotiin iloisena ja levänneenä. Nyt se on paljon paremmin jaksanut katsoa taas tätä huutavien hullujen huushollia!

Kohta päästään taas reissuun! Onko teillä lisää vinkkejä matkailuun lasten kanssa?