Ombrellino Ouluun!

Palanen Helsinkiä on tullut Ouluun! Ihanaa! Tällainen suloinen, omintakeisia tuotteita myyvä lelukauppa Oulusta onkin puuttunut. Menin hulluksi ja olisin voinut ostaa koko kaupan. 

Elämä ilman autoa!

Olin lentää selälleni, kun mieheni ilmoitti olevansa valmis autottomaan elämään.

Viimeiset kaksi vuotta olen naputtanut jatkuvasti siitä kuinka auto on turha ja liian kallis ja maailma pelastuu lastenlastenlapsillekin jos vaan ja vain jos laitetaan auto pois.

Voi kun olis tämmönen kiva!

Aiemmin olen kirjoittanut kuinka Oulussa ei kertakaikkiaan vaan pärjää ilman autoa. Nyt olemme päättäneet laittaa Oulun kaupungin tiukkaan testiin: pärjääkö ilman omaa autoa muuallakin kuin Helsingissä? 

Tarkoituksenamme on olla ilman omaa autoa ainakin seuraavat 6 kk. Tänä aikana käytämme bussia, junaa, taksia, jalkoja, pyörää, kaverin- ja vuokrafirman autoja niin paljon kuin tuntuu tarpeelliselta. Puolen vuoden päästä punnitsemme autottomuuden kustannuksia ja sen käyttökokemuksia ja päätämme jatkosta! Jännää!

Talomania

Järkytyksen jälkeen tulee järkyttävä ilo! Kierrän kehää talomme ympärillä hirveä virne naamalla kuin mikäkin onnistuneelta keikalta palaava dragqueen! Varokaa naapurit: saatan tulla juttelemaan.

Mutta oikeesti: meillä on oma talo! Ihan huisin mahtava fiilis!!! Aion nauttia tästä ihanasta tunteesta nyt täysin rintamamiestalorinnoin ennen kuin pakkaaminen, muutto ja remontit palauttavat minut taas johonkin masennuksen ja manian välimaastoon.

Jiiii-haaa! ❤️❤️❤️

Meilahdenmummo

Olen viikon ajan kirjoittanut blogia vähän jälkijunassa. Ajatukset ovat olleet talossa, Ouluun jäämisessä, Helsinkiin lähtemisessä ja yleisessä maailmantuskassa.

Mutta siis: saimme talon. Saimme sen talon! SAIMME SEN TALON!!! Saimmeko sen talon??? 

Pari päivää viimeisimmän tarjouksemme jälkeen tuli kiinteistövälittäjältä viesti, joka kiepsautti hymyn huulille kuin ensisuudelma: myyjä haluaa myydä talon meille -juuri meille!!!- ja hyväksyy siis tarjouksemme. Siitä lähti kuntotarkastus- ja lainanvarmistusrumba, jotka kummatkin päättyivät raikuviin ablodeihin: talo on vanha, mutta hyvin pidetty ja lainakin myönnettiin. 

Olen elänyt viimeisen viikon epätodellisessa olotilassa kuin teatterin takapenkissä sivustaseuraajana: "nyt ne ostavat tuon ihanan talon Oulusta, mutta hylkäävät samalla koko Helsinkiprojektin. Hulluja, tyhmiä mutta niin heittäytyviä ja järkeviä."

Talo hurmasi ensinäkemältä, suudelma juurrutti meidät paikoilleen ja tässä sitä nyt ollaan: omakotitalonomistajia. Me?? Minä!?!? 

Viime yön nukuin katkonaisesti vielä hyvinkin ristiriitaisissa fiiliksissä, kun tämä kaikki tuli niin äkkiä. Mutta milloinhan rakkaus olisi aikatauluja aiemminkaan kysellyt? Tilaisuuteen on tartuttava jos se tuntuu Siltä Oikealta.

Tänään sitten jo kilisteltiin myyjän kanssa kuohuvaa kahvipöydässä! Olen nyt niin tyytyväinen ja onnellinen. Hei vaan, tässä esittäytyy omakotitalon omistaja, rintamamiestalon nainen ja oululaine ihiminen.  

Minusta ei sitten tullutkaan Meilahdenmutsia. Ehkä alan vanhoilla päivillä mummoksi Meilahteen! Saa nähdä!

Ja nyt saa onnitella! ❤️❤️❤️

Täyskäännös

Löysin Oulun Raksilasta ihanan puutalon:

- neliöitä 140
- ei korjaustarvetta
- keskustaan kilometri
- tontin vuokra 2000€/vuosi
- hinta 200 000€.

Löysin Helsingin Käpylästä ihanan puutalon:

- Neliöitä 110
- korjaustarvetta talossa ja taloyhtiössä
- keskustaan kolme kilometria
- tontinvuokra 5000€/vuodessa
- hinta 400 000€.

Aiemmin ajattelin, että maksoi mitä maksoi muutamme Helsinkiin. Vauvavuosi ja pieni psyykkinen ylikuorma ovat tuoneet tosiasiat tapetille: en jaksa olla hyvä vanhempi, jos teen kahdeksan tunnin työpäiviä. Jos en tee töitä vähintään 40h viikossa, emme saa sellaista asuntolainaa kuin haluaisimme. Toisaalta arvostan kotia ja asumista elämisessä hyvin korkealle enkä varmasti muuta mihin tahansa murjuun.

Onko yhtälö: lyhyt työpäivä+sielukas talo keskustasta+Helsinki siis täysi mahdottomuus?

Olen tullut siihen kamalaan kamalaan lopputulokseen, että yhdestä yhtälön osasesta on perheen ja oman mielenterveyden takia tingittävä.

1. Lyhyt työpäivä on noussut viimevuosien aikana tärkeimmäksi.

En jaksa herätä joka päivä kahdeksaksi töihin ja haluan olla kotona kun lapset tulevat koulusta kotiin. Arvostan suunnattomasti vapaa-aikaa; rakastan niitä tylsyydestä kumpuavia luovuuden hetkiä, venähtäneitä iltalenkkejä ja extemporekyläilyjä.

Tässä elämäntilanteessa en kertakaikkiaan pysty yhtäaikaa tekemään pitkää työpäivää ja nauttimaan elämästä. En kykene edes keskinkertaiseen äitiyteen, vaimouteen, ystävyyteen ja koiruuksiin jos olen täysiä päiviä töissä. Toisaalta jos tekisin paljon töitä saisin Helsingistä unelmieni asunnon. Mutta jos tekisin paljon töitä kerkeäisinkö nauttia asunnostani ja Helsingistä ylipäätään?

2. Haluanko tehdä vähemmän töitä ja asua Helsingissä jossakin vaan?

Silloin asuisimme kasarikolmiossa Herttoniemen perukoilla ja meillä olisi aikaa olla kotona ja harrastaa. Olen aina haaveillut vanhasta kauniista talosta - ja tänä kesänä myös pihasta - enkä pysty luopumaan unelmistani. Lisäksi haluaisin elää ilman omaa autoa ja pyöräillä kaikkialle. Löytyyköhän Helsingistä järkihinnalla ihanaa taloa, josta pääsisi keskustaan pyörällä? Käpylä olisi ihana, mutta omakotitalojen hinnat ovat liian korkeita ja puutalo-osakkeita ei ole ikinä myynnissä.

3. Olen pyöritellyt ahdistuneena vaihtoehtoa, että luopuisimme Helsingistä.

Jos jäisimme Ouluun voisin tehdä lyhyempää työpäivää ja saisimme kauniin kodin keskustan tuntumasta. Asuntolaina olisi järkevän suuruinen ja rahaa jäisi lomailuunkin: voitasiin vaikka joka kuukausi ottaa äkkilähtö täältä kaukaa pohjoisesta etelän hulinaan Helsinkiin!

Ei ole kauaa kun halusin Oulusta ehdottomasti mahdollisimman äkkiä pois. Olen henkisesti ottanut Ouluun jo pitkän aikaa etäisyyttä Helsingin muutosuunnitelmien takia. Etäisyys on tuntunut kivalta, mutta yllättäen kesän aikana minuun on iskenyt ikävä ja kaipuu omaan rakkaaksi tulleeseen kotikaupunkiin.

Olen alkanut arvostaa Oulun kehittyvää kaupunkia ja sen mielenkiintoista historiaa. Olen huomannut, että se että pyörällä pääsee kesät talvet kaikkialle suorempaa reittiä kuin autolla ei ole mikään itsestäänselvyys. Rakastan oululaisia ystäviäni ja sukulaisia. Arvostan tuttua suutaria, vakiokampaajaa ja Marimekon ihanaa myyjää. Olen alkanut arvostaa sitä, että tunnen Oulun kuin oman mieleni: kun luulen tietäväni kaiken, löydän jo jotain uutta!

Mikäli jäämmekin Ouluun tulen itkemään iltoja rakkaiden sukulaisten, ystävien ja huikean Helsingin perään. Olen jo valmiiksi surullinen jos en saakaan kauan kaipaamaani elämää Helsingissä...

Elämä on täynnä suuria valintoja ja luotan kohtaloon ja siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Olemme tehneet Oulun puutalosta tarjouksen (!!!) ja mikäli se menee läpi jäämme tänne - jos ei niin jatkamme pohdintaa.

Tässä saattaa käydä niin kuin aiemmin maalailin: synnyin, elin ja kuolin Oulussa. Aiemmin se ahdisti, nyt se tuntuisi ihan hyvältä.

Vankilaan!

Hesarissa oli lauantaina 13.8.2016 juttu siitä kuinka tarkoin valitut 250 henkilöä asuvat keskellä Helsingin kantakaupunkia erittäin väljästi 100 000 neliön tontilla. Samaan aikaan Helsinki tuskailee asuntopulan, nousevien vuokrien ja kalliiden keskusta-asuntojen kanssa; mistä saadaan lisää tilaa rakentaa?

"Miten olisi Sörnäisten vankila?", ehdotetaan lehtijutussa. Siinähän sitä olisi tonttia kerrakseeen. Ja upeita yli sata vuotta vanhoja tiilirakennuksia, jonne voisin muuttaa vaikka heti!

Myös Oulun vankila on yhdellä Oulun hienoimmista paikoista Myllytullissa. Vieressä on Oulun keskuspuisto, joki ja vastavalmistuneet Åströmin rannan kauniit kerrostalot hulppeine kattohuoneistoineen.

Avovangit harjoittelevat siviilielämää ihanissa keltaisissa puu- ja kivitaloissa. 

Upean punatiililinnan sisällä lusitaan oikein kunnolla kaltereiden, muurien ja piikkilangan takana. 

Kaikki kunnioitus tuomiotaan istuville ihmisille, mutta kävisikö heille jos siirrettäisiin punkat vähän kauemmas keskustasta? Esimerkiksi Metsokankaalle? 

Päärakennuksesta saisi upean hotellin tai kerrostalolukaalin. Puutaloista tulisi pienellä remontilla upeita rivi-ja paritaloja.

Mitenköhän noihin ihaniin puutaloihin pääsisi käsiksi luopumatta kuitenkaan tästä kiltteyden ja kunnollisuuden säihkyvästä sädekehästä?

Vaaka heiluu: Helsinkiin vai ei?

Ei hitto tätä ailahtelevaa mieltä. Kävelen olohuoneessa ympyrää kun niin ahdistaa.

Joku saattaisi sanoa ja on sanonutkin: muutatte nyt vaan johonkin! Asutte nyt vaan jossakin ja sillä siisti. Ei kai se voi olla noin vaikeaa?? Miten asumisesta ja kodin etsinnästä voi ylipäätään kirjottaa blogia ja vielä yli puolen vuoden ajan!?!?

Haluan Helsinkiin:

- haluan tiilitalokolmion enkä omaa pihaa
- haluan menoa ja meininkiä
- haluan vilinää ja viikonlopuksi tuosta noin vaan Milanoon
- en halua lisää lapsia ja vanha koirammekin kohta varmaan kuolee
- haluan isän ja veljen viereen kasvattamaan lapsia osaksi isoa sukua
- en halua pitkää työmatkaa
- en halua järkyttävän isoa lainaa

Mutta.

Haluan Turkuun tai Ouluun:

- haluan suloisen puutalon
- haluan pihan ja omenapuun
- haluan talveksi lunta
- haluan toisen koiran ja lisää lapsia
- haluan lyhyen työmatkan
- haluan lisää neliöitä
- haluan järkevän suuruisen lainan

Ajatusten ylös kirjoittaminen on kyllä mieltä avartavaa ja mielen solmuja avaavaa. Välillä ajatteleminen kuitenkin sekoittaa pakkaa niin totaalisesti että ei mitään järkeä...

Aiemmin Helsinki on tuntunut siltä ainoalta ja oikealta vaihtoehdolta, mutta kesän aikana Turku ja jopa Oulukin ovat alkaneet houkuttaa. Etuovi-juttuja kirjoitellessani ovat asuntojen hirveä hintataso ja välimatkojen pituudet keikuttaneet Helsingin puntteja niin, että vaakani on alkanut kieppua vimmatusti edes takaisin! Vaa`an toisessa päässä oleva järkihintainen puutalo Oulusta tai Turusta ovat alkaneet yllättäen saada mielessäni lisää painoarvoa.

kuva:pinterest

Pitäisikö oikeasti nyt vaan antaa sen asunnon päättää asuinpaikka? Kun kiva koti löytyy, muutamme sinne oli kaupunki sitten Oulu, Helsinki tai Turku. Tiedä häntä. Huomenna varmaan taas eri fiilis.

Asunnon ostamisessa pelottaa ehkä eniten se kun kaikkea ei voi tässäkään asiassa saada. Minkä asioiden kohdalla sitä tekisi kompromisseja varsinkin kun mielihalut vaihtelevat päivittäin? Tällä hetkellä hyvältä tuntuvat ratkaisut voivat viiden vuoden kuluttua tuntua tyhmiltä ratkaisuilta.

Jännittää kuin hääpäivän aattona ja ammattin valmistumisen lähestyessä: haluanko varmasti juuri tämän miehen ja ammatin? Mitä jos 10 vuoden kuluttua mies tai oma ala tuntuvat vääriltä ratkaisuilta? Ammatillista kriisiä on jo ollutkin ja parisuhteessa raivokkaita riitoja selvitellään tämän tästä, mutta kummankin kanssa olen sitoutunut jatkamaan monien hyvien hetkien, suuren luottamuksen ja kohtaavien kemioiden takia. Kävisikö asunnonkin kanssa juuri niin? Asettuisimme johonkin kaupunkiin ja taloon, jonka heikkouksia oppisin rakastamaan. Opettelisin kestämään omia epävarmuuden hetkiä ja ymmärtäen hyväksymään asunnon ja kaupungin huonotkin puolet osaksi ihanan sekamelskaista kaunista kokonaisuutta.

Huoh, apua ja kauniita unia.

Kesäkaupunki!

Oulu on kesällä niin kaunis. Rannat, puistot ja metsät ovat upeimmillaan kesällä. Kesällä täällä on tori, Qstock, Potnapekka ja Nallikari. Kesällä auki on Virran patio, Tuiran kesäsauna ja tenniskentät. Oulu on oikea kesäkaupunki!

Mutta mikähän kaupunki ei olisi kesällä kiva? Sanokaa yksikin kaupunki joka ei kuumana kesäpäivänä olisi kaunis?!?

Helsinki on talvella upea. Turku on virallinen joulukaupunki. Jos joku paikka on marraskuun loskassakin kaunis ja ihana niin olet löytänyt paikkasi!

 

Ajattelin tämän olevan viimeinen Oulun kesä, mutta olen omaksi yllätykseksenikin päättänyt jatkaa mammalomailua ja siirtää näin ollen valmistumistani ja Oulusta poismuuttoa vajaalla vuodella. Sori Helsingin ystävät, me ei tullakaan vielä. 

Kaunista loppukesää sinne missä oletkin!

Kesäinen Ainolanpuisto

Saanen esitellä palasia Oulun upeasta keskuspuistosta, joka on "kaupungin vihreä sydän ja Oulujoen suiston helmi". 

Ainolanpuisto on yksi Hupisaarten kymmenistä pienistä saarista, joiden tunnupiirteet ovat jo satoja vuosia olleet polveilevat kävelytiet, valkoiset sillat, iloiset lapset ja rentoutuneet aikuiset.

Ainolanpuistossa on upea iso leikkipuisto, jossa minun lapsukaiseni laskevat nyt samaa liukumäkeä kuin minä yli 20 vuotta sitten. Leikkipuiston vieressä on pari jännää kasvihuonetta, ankkalampi, ruusutarha ja suloinen Kiikkukahvila, jonne saa mennä myös koirakaverin kanssa!

Ainolanpuisto on meidän iki-ihana lähipuisto, leikkipuisto, lenkkipuisto, koirapuisto, kukkatarha ja piknikpaikka. Voi kuinka sinusta tykkäänkään - puistoni mun!

Lue lisää: Oulu

Menot ja meiningit

Voi ihana Hesari ja Helsinki!! Missä muussa kaupungissa harrastetaan kirkkokaljoja ja haukkuhartauksia? Missä muualla on yömyöhään auki oleva kestofestari? Myyjäisiä ja vanhanaikaisia kirpputoreja joka viikonloppu?

Meillä yksi painavimmista syistä Helsinkiin muuttamiselle on juuri tapahtumien suuri määrä ja tarjonnan monipuolisuus.  Välillä tuntuu, että Oulussa ei tapahdu mitään ja jos tapahtuu niin se meni jo -  ilman, että olin nähnyt tapahtumasta ainuttakaan mainosta! Toki tähän nyt vaikuttaa se, että meille tulee Hesari eikä Kaleva. 

Mutta oikeasti: mitä tänä viikonloppuna tapahtuu Oulussa? Anyone? Hyvää ja aurinkoista viikonloppua joka tapauksessa!

Siltavahti

Eksyimme eilen rakennusvaiheessa olevan kerrostalo Siltavahdin esittelyyn. Ihana talo tulossa upealle paikalle Intiöön, Rautasillan kupeeseen joen rantaan.

Melkein jo varasin meille 96,5 neliöisen kolmen makuuhuoneen kodin, jossa on toimivan pohjan lisäksi upea 20 neliön lasitettu parveke joelle päin! Talo on siis vielä rakenteilla jolloin kaikki materiaalit saisi itse valita. Alue on tosi kiva ja hintakin ihan kohdillaan. Bonuksena pihalle on tulossa taloyhtiön oma hirsisauna!! Ah. Voisiko parempaa enää toivoa?!?

kuva: rakennusteho, siltavahti

Välillä tulee sellainen olo, että haluaisi jo asettua johonkin. Se on ihan kiva tunne, jota olenkin jo jollain tasolla odotellut. Rauhaton sielu alkaa rauhottua.

Siltavahti houkuttaa ja mietiskelin eilen kuinka elämä menisi jos nyt varaisimme asunnon. Pääsisimme valitsemaan keittiötä, kaakeleita, parketin väriä ja ehkä vähän uusia huonekalujakin. Muuttamaan pääsisimme 2018, lapset olisivat lähistöllä päiväkodissa, me parin kilometrin päässä keskustassa töissä. Viikonloppuisin tehtäsiin hiekkalinnoja Värtön rannassa, paistettaisiin makkaraa Ainolanpuistossa, käytäisiin joella soutelemassa ja keskustassa brunssilla. Jossain vaiheessa lapset menisisivät keskustan kouluun, me ehkä vaihtaisimme työpaikkaa, elämä soljuisi vieressä virtaavan joen lailla mukavasti ja vääjäämättömästi eteenpäin. 

Tätä ajatellessani minut kuitenkin valtasi mielihyvän sijaan valtava tyhjyyden tunne: siinäkö se elämä sitten olisi? Meillä on kuitenkin vain yksi elämä. Mitä haluan tällä elämälläni tehdä, missä haluan olla, mitä haluan nähdä ja kokea? Tämä ei riitä, haluan jotain muutakin, miksi tämä ei riitä, mitä minä haluan?

Tässä kohtaa mies pyöritteli silmiään ja vaihtoi keskustelun kaukosäätimeen, miettin taas jälleen kerran miten parketin väristäkin voi ajautua maailmantuskaan.

Arvostan suuresti ihan tavallista kahdeksastaneljään-makaronilaatikko-pikkukakkonen-arkea, joten olisiko elämä Helsingissä sen kummempaa kuin Oulussa? Mitä jos vaan asetuttaisiin Siltavahtiin?

Hintojen ero

Hesarin keskiviikkoinen lehti kertoo, että asuntojen hintaero muun Suomen ja pääkaupunkiseudun välillä on kivunnut uuteen ennätykseen. Tilastokeskuksen mukaan vanhojen osakehuoneistojen neliöhinta oli pääkaupunkiseudulla keskimäärin 3 655 euroa ja sen ulkopuolella keskimäärin 1 667 euroa. Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen asumisen hintaero on siis lähes 2 000 euroa neliöltä. Ei mitään järkeä. Äly hoi, älä jätä, älä lähde Helsinkiin. 

Kuva:stat.fi

Helsingin hinnat hirvittää ja olenkin tänään pitkästä aikaa katsellut Oulun asuntotarjontaa. Oulun hinnat ei hirvitä. Ouluun jääminen tosin hirvittää. Oulussa 250 000 eurolla saa jo kivan omakotitalon, kun Helsingistä ei saa omakotitaloa ollenkaan. Hirvitys sentään. Ota tässä nyt taas tästä sekoavasta mielestä selvää. 

Miksi hintaero on noin valtava?

Koti kerrostalokolmiossa

                                                         

                                                         Meidän kotimme on siellä,

                                                                  missä milloinkin

                                                                   toinen odottaa,

                                                            siellä on meidän kotimme,

                                            missä milloinkin heräämme sydämen ääniin.

                                                               - Pentti Saarikoski -

Tämän runon löysin suunnitellessani häitämme viisi vuotta sitten. Runo kolahti heti ja se onkin kehystettynä kulkenut mukanamme asunnosta toiseen. Runo kiteyttää hienosti ajatuksemme rakkaudesta ja kodista. Meille koti on mielentila. 

Mukavaa viikonloppua ja terveiset kotisohvalta!

Oulu

Visitoulu.fi sivuston ensimmäinen iskulause on hiukan pröystäilevä: "Elämysten Oulu".

En koe, että täällä kokisi jotain suuria elämyksiä, jos vain "Oulun kesä on täynnä tapahtumia", jos ensi vuonna Oulusta pois lähtevässä "Stockmannissa on kiva deli" ja jos hotellina tarjotaan vain perussokosta. Minusta Oulun iskulause voisi olla "Aito ja arkinen Oulu". Tämä on kaupunki, jossa on hyvä elää perusarkea perusjamppana. Jos haluaa suurempia elämyksiä, lentokoneella pääsee kätevästi suoralla lennolla moneen paikkaan ja Helsingin kautta kaikkialle.

Engelin suunnittelema upea Oulun tuomiokirkko

Oulu on minusta sopivan pieni kaupunki. Varsinkin nyt kun asumme keskustassa on kaikki palvelut kuten ruokakaupat, kahvilat, ravintolat, koirapuisto, kuntosali ja leikkipuisto vain lyhyen kävelymatkan päässä. Lapsena harrastin keskustassa balettia, yleisurheilua, välinevoimistelua ja pianonsoittoa. Oulusta löytyy periaatteessa kaikki tarvittava. 

Oulun nuoriso-ja kulttuurikeskus: entinen Nuku, nykyään Valve. Tajusivatpas!

Oulussa on vähän jäyhiä, mutta mukavia ihmisiä. Tänään kävelin samaa matkaa naapurin vaarin kanssa postilaatikolle ja hän kertoi viihtyneensä Oulussa hyvin ja jo 55 vuotta. Helsingistä Ouluun muuttanut ystävämme kehui kuinka jumppatunnin jälkeen ihmiset jäävät välillä oikeasti juttelemaan toistensa kanssa eikä kaikilla ole kamala kiire heti seuraavaan paikkaan toteuttamaan itseään. Minnepä täällä olisi kiire?

Neljän ruuhka isolla keskustan läpi vievällä tiellä.

Oulussa on talvella oikeasti lunta. Täällä voi hiihtää, lasketella roskavuorella ja pikkupulkkamäkiä löytyy joka puistosta. Oulussa on hyvät ja useimmiten ihan ajatuksella suunnitellut turvalliset pyörätiet. Ihmiset liikkuvat pyörillä kaikkialle joka säällä. Oulussa on kesällä välillä ihan lämminkin ja Nallikarin ja Tuiran  biitsit ovat vakiohiekkalaatikoitamme.

Oulun kävelykatu Rotuaari

Parhaat illallisravintolat Oulussa ovat Uleåborg ja Hugo. Kivoja lounaita saa Fitwokista, Hagia Sofiasta ja Tuubasta. Kahville mennään Puistolaan, Makiaan, torin vanhaan Makasiiniin tai Roosteriin. Kesällä jätskillä ja siiderillä käydään Tähtitornin Kahvilassa, Koivurannan kahvilassa ja Ravintola Nallikarissa sekä tietysti torilla. Kaupungin parasta kalakeittoa tarjoilee Villa Hannala. 

Suosikki-illanviettopaikkani ovat kuin suoraan Italiasta sommelierien kanssa saapunut istuskelupaikka Viinibaari Vox ja "ainaliiantäynnämennäänmekin" bilemesta Kaarle. 

Ihanimmat vaatteet ja sisutustavarat löytyvät Privaatista, Putiikki 27:sta, Pukumiehestä, Stockalta, Muoti Kuusta ja  Decorasta. Parin kuukauden päästä keskustaan avataan uusi kauppakeskus Valkea, johon on perustylsien rättiliikkeiden ja ketjuravintoloiden lisäksi tulossa muutama kiinnostava uutuuskauppa ja -ravintola. 

Olen testannut kaikki Oulun hotellit ja paras on ehdottomasti Radisson Blue mahtavan sijainnin ja upeiden näkymien vuoksi. 

Puistoista parhain on iki-ihana lapsuudenpuisto Ainolanpuisto. 

Jos jään Ouluun, haluan muuttaa Pikisaareen tai Ainolanpuiston kupeeseen. 

Viimesyksynä avattu keskustan alle rakennettu autohalli Kivisydän on kauneudessaan nähtävyys ja helpottaa parkkeeraamista keskustaan.

Kirkkokadun vanhoja kauniita rakennuksia Franzenin puiston kupeessa

Hellyyttävä patsas Tuirassa.

Oulun vanhin kivijalka 1600-luvulta.

Huonoa Oulussa on sen koko. Kaipaan suurempaan kaupunkiin, jossa keskusta olisi muutakin kuin pari katua poikittain. Haluaisin kaupungin olevan sen verran iso, että sinne voi eksyä ja hävitä ihmisvilinään jos niin tahtoo.

Kaipaan tyylikkäitä ihmisiä, ihania kivijalkaliikkeitä ja toinen toistaan erikoisempia kahviloita ja ravintoloita. Harmikseni Oulussa S-ketju hallitsee keskustaa liikaa; paljon mainostettu asiakasomistajuus tuntuu purreen tänne hyvin.

Oulussa tuulee aina ja kylmästi! Julkinen liikenne ei toimi. Huonointa Oulussa minulle on kuitenkin se, että olen asunut täällä aina. Haluan käydä jossain muuallakin. Vaikka sitten vaan palatakseni takaisin. 

Matkalla mummolaan. Taustalla Tuiran kauniita kerrostaloja, yleiskaava Alvar Aaallon käsialaa.

Tätä postausta tehdessäni olen katsellut Oulua ihan uusin silmin. Olen bongannut monta uutta ihanaa taloa, patsasta ja puistoa. Tuli jo valmiiksi ikävä Oulua. Tämä on hyvä paikka elää.

Lue myös: Ainolanpuisto

Takaisin kotiin

Yksi matkustamisen kohokohdista on lentokenttien odottavan tunnelman fiilistelyn ja määränpään näkemisen lisäksi kotiin paluu. 

Nyt kun ollaan reissattu ensin Kanarialla ja heti perään Helsingissä oli ihana tulla kotiin Ouluun. Oulu on kotikaupunkini ja tänne on aina mukava palata, varsinkin nykyään kun asutaan keskustassa. Kotiin tullessa alkaa hymyilyttää ja hartiat laskeutuvat alemmas. Tulee sellainen olo kuin näkisi hyvän ystävän taas pitkästä aikaa. Kotona on helppo hengittää, kaikki on tuttua ja turvallista ja tavarat yleisesti ottaen paikoillaan. Oulun hyvä, joskin myös välillä huonoltakin tuntuva puoli on se, että kaupunki on tarpeeksi pieni ja tunnen sen läpikotaisin.

Tänään täällä on ollut erityisen kaunista. Oulussa on oikea talvi toisin kuin Helsingissä. Miten sitä Helsingin talvea oikein sitten jaksaa jos se on pääosin vain sitä rapaa ja loskaa? Koko ajan likaisia haalareita ja märkiä kintaita? 

Esikoinen oli innoissaan kun pääsi pulkalla kerhosta kotiin. Auringonpaisteessa kimmeltävä ja jalkojen alla nariseva lumi kuuluu talveen.

Mikä teidän mielestä tekee kodista kodin ja kotiinpaluun arvoisen? 

Ei sole poka mikhää

Jos päätämme Helsinki kokeilumme päätteeksi jäädä sille tielle, kasvaa meidän tytöistä helsinkiläisiä. En tiedä onko se hyvä vai huono juttu. 

Enimmäkseen tunnen ihania ja suoraselkäisiä Helsinkiläisiä, mutta stereotyypin mukaanhan oikea helsinkiläinen ei Helsingistä poistu. Ehkä suurin pelkoni onkin, että lapsista kasvaisi ihmisiä, jotka eivät tietäisi ja joita ei kiinnostaisi, että maailmassa on muutakin kuin Stocka ja Hietsu. En halua, että he päätyisivät elämään siinä nyt niin suuresti puhalletussa kuplassa. 

kuva:vastavalo.fi

Itse olen äärimmäisen ylpeä juuristani; vanhempani ovat Lapista ja minä paljasjalkainen Oululainen. Pohjoisen ihmisissä on jotain mystistä luonteenlujuutta ja suorasukaisuutta. Ollaan eikä yritetä. sole poka mikhää. Onhan tämä nyt turhaa yleistämistä, mutta kyllä asuinpaikka ja asuinolot muovaavat ihmistä. Jos on tottunut kulkemaan näillä keleillä sysipimeitä mettäteitä pakkaskengissä monta kilometriä näkemättä ristin sielua niin se on ihan ok. Jos siihen ei ole tottunut niin siitä voi extremeurheiluna jopa maksaa. 

En halua että lapsistani tulee sellaisia helsinkiläisiä, jotka ovat poistuneet kehä ykkösen ulkopuolelle vain lentokentän kautta. Haluan tutustuttaa heidät Ouluun ja Lappiin. Haluaisin, että lappilainen sisu, vieraanvaraisuus ja suorapuheisuus periytyisivät lapsillemme. Vaikka kaupunkikin kasvattaa, on se vanhempien harteilla ymmärtääkö lapsi otsikkoa ja sen syvällisempää sisältöä vai ei.

Ymmärrätkös sinä?