Ikävä omakotitaloon

Nyt se sitten iski. Vuosi on perheenä kerrostalossa asuttu ja nyt iski se odottamani ikävä omakotitaloon.

Kaikki lähti autotallin vesivahingosta, josta pelastettiin kaksi vierastuolia. Yritimme puoli päivää keksiä sisältä kahdelle tuolille paikkaa ja löysimme niille huonot paikat. Seinää teki mieli siirtää sieltä ja täältä ja turhautuessani toivon yhtä ylimääräistä huonetta näille kahdelle tuolille. Olisipa keittiö vähän isompi niin ne mahtuisi isomman pöydän ympärille! Olisipa makuuhuone isompi niin saataisiin työpöytä ja tuolit siihen! Olisipa enemmän tilaa!!

Tuoli löysi paikkansa omakotitalon kyljestä

Tilan kaipuu iski siis liiallisen tavaran takia. Mutta tuoleista en luovu. Enkä keskusta-asumisesta.

Tätä tietä töihin

Yksi tärkeimmistä kriteereistä asuinpaikan valinnassa on työmatka. Se ei saa olla liian pitkä eikä mutkikas. Maksimissaan siis 30 min, ei vaihtoja julkisilla ja varsinkin hyvällä säällä pitäisi töihin päästä myös pyörällä. Onko ihan mahdoton toive Helsingissä??

Kuva Pinterest

Miehelläni oli ennen yli tunnin työmatka, jolloin hän oli monesti aamu kuudesta ilta kuuteen kotoa pois. Viikossa mittariin kertyi 1000 kilometriä. Siis tuhat!!! Ahdistava luku tämmöislle kestovaippa-biojäte-luomu-maailmanparantajalle. Minä hoidin kaikki päiväkotiin viennit ja -haut, koiran ulkoilutukset ja kaupassa käynnit yksin. Töistä tultuaan mies kerkesi nähdä lasta yhden tunnin illalla ennen nukkumaanmenoa.

Nykyään mieheni työmatka on 5 minuuttia, joka on erittäin inhimillinen!! Mennessään hän käyttää koiran ja tullessaan tuo kaapista puuttuvan sokerin. Työmatka taittuu kesät talvet pyörällä, mikä lämmittää minun mieltä ja miehen lihaksia.

Hauskan ja hankalan tästä työmatka-asiasta tekee se, että mihinköhän sitä pääsee töihin kun Helsinkiin lähtee? Miehellä on jo työvirityksiä Pikku-Huopalahden ja Kampin suunnilla. Ensi syksynä minäkin voisin alkaa jo aktiivisemmin kysellä töitä. Sitä ennen fiilistelen Helsinkiä ja tutustun sen joka katuun ja kuppilaan. 

Käykäähän muuten kannattamassa tärkeää aloitetta, jotta saataisiin työmatkapyöräilystä kannattavaa:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1764

Etuoviriippuvuus

Eilinenkin ilta venähti taas liian pitkäksi miehen kanssa asuntoja katsellessa:

- Mites olis Vallilla? Tai Kruunuhaka?
- Katoppa huvikses paljon jossain Seinäjoella maksaa vastaava?
-  Vai pitäskö kuitenkin muuttaa jonnekin Tornioon? Tai oikeesti sinne Espanjaan??

Ja sitten perään analyysiä ja päivittelyä hinnoista ja alueista. Kyllä on kiva kun on puolison kanssa yhteinen harrastus!

kuva:pinterest

Minulla on noin kolme tapaa selata asuntoja etuovesta:

1. Kaupungin mukaan: etsin realistista kohdetta, meidän perheen tarpeisiin ja budjettiin sopivaa 

2. Koko Suomi: halvin ensin, remonttikohde ja yksityiskohtaiset remonttisuunnitelmat

3. Koko Suomi: kallein ensin, viinilasi käteen ja painautuminen syvemmälle sohvaan.

       I-H-A-N-A-A!!

Usein lopetamme asuntojen katselun ihmettelemällä, että miksi sinne Helsinkiin on pakko päästä kun kolmion hinnalla saisi esimerkiksi nyt vaikka Savonlinnasta hulppean lukaalin!  Loppupäätelmä on aina sama kaikessa yksinkertaisuudessaan: Helsinki on Helsinki ja muut muuta. 

Lue myös: Kylässä etuovi.com