Maassa maan tasalla

Ullanlinnassa meidän asunto oli kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Tämä ensimmäinen kerros oli maan tasalla, siis ihan tässä samalla tasolla josta puut kasvaa! Kyllä tuntui jännältä. Ensimmäisenä yönä en oikein saanut unta kun oikein pelotti, että joku voi tuosta noin vaan tulla koputtelemaan ikkuinoihin. 

Maan tasalla Kaivopuistossa.

Maan tasalla ikkunoiden avautumissuunta nousee yleensä lyhyehkön näkökantaman takia tärkeään rooliin: on suuri merkitys näkyykö ikkuinoista naapurin keittiö, roskasäiliö vai luonnonsuojelualue. 

Varsinkin nykyään, kun omakotitalotontit ovat älyttömän pieniä on hyvin yleistä istua naapurin kanssa käytännöllisesti katsoen samassa olohuoneessa. Nykyomakotitalot ovat kuin rivitaloja, joissa umpiseinien paikalla naapuriin päin on akvaarioikkunat. Tosin kun itse pitää elämänmenosta ja vaatetuksesta piittaamatta aina verhot auki, sulkevat naapurit omansa jossain vaiheessa. 

Ullanlinnassa meiltä avautunut maisema ei ollu kovin imarteleva näky:oli roskalaatikkoa, kaksimetristä aitaa ja 70-luvun mörskä. Asunto oli silti varmaan puolen millin arvoinen. Vai olisiko? Sisältä se oli ihana, ulkoa myös, sijainti täydellinen, mutta maisema ruma. 

Me ollaan aika paljon kotona ja katselen tosi paljon ulos. Jonkin väitöskirjan mukaan ikkunasta näkyvät kauniit talot ovat merimaiseman hintaisia maisemia. Aina puhutaan sijainnista, neliöistä ja putkirempasta, vaikka ikkunoista avautuva maisema vaikuttaa asumismukavuuteen vähintään yhtä paljon.

The Masentavanäky, kesällä varmaan tosin kivempi.

Ihana näkymä meiltä nyt.

Korkealta näkee kauas. Näköalan ollessa laaja näkökenttään osuu usein myös rumien juttujen lisäksi niitä kauniita asioita, oli kyse sitten mistä tahansa elämässä. 

Nyt on päivänselvää myös se, että meidän perhe ei maantasalle muuta. Eikä maalle.

Autoilun riemut

Tänään menin salille puolen kilometrin päähän poikkeuksellisesti autolla.

Lasten pakkaamisen lisäksi parkkipaikan etsintään meni aikaa sekä hermot. Ensiksi kiertelin korttelia kolmesti ympäri etsien autopaikkaa. Sitten kiertelin parkkihallia kolmesti ympäri etsien autopaikkaa. Vihdoin autolle löytyi kaakottavien pulujen vierestä niin sanotusti merkattu paikka. Sieltä ylhäältä hipsuteltiin sitten kahden lapsen kanssa varovasti kiviportaita alas ja sitten varovasti autotien reunaa salille. Huipennukseksi tästä upeasta elämyshuvipuistosta sain maksaa järkyttävät kolme euroa. 

On se auto sitten niiiiin kätevä. Rattailla pääsee nätisti ovelta ovelle ja ilmaiseksi.

Salilla uppouduin ajatuksiini vedellessäni jotain vehjettä liian pienillä painoilla ja mietin taas tätä asuinpaikkaa. Rakastan sitä ettei minun ole pakko ahtaa porukkaa joka kerta autoon, jos aikoo poistua jonnekin ihmisten ilmoille. 

Kun asuimme rivi-ja omakotitaloissa kuljin salille aina autolla. Tuntui typerältä istua kalliissa autossa kuluttamassa kallista bensaa, jotta pääsen liikuttamaan itseäni kalliille kuntosalille. Nyt saatan joskus juosta salille, jolloin samalla tulee tehtyä alkulämmittelyt. Luontokin kiittää. Ja pankkikortti. Ja hermot. Aiemmin kun salille oli pitemmästi matkaa jäin myös helpommin kotiin, koska se automatka ja parkkipaikka. Nyt ei ole tekosyitä. Paitsi ehkä 30 asteen pakkanen. Ja jos ei vaan jaksa?

Taas tuntuu päivänselvältä, että keskusta- ja kerrostaloelämä on se meidän juttu. 

Oulu

Visitoulu.fi sivuston ensimmäinen iskulause on hiukan pröystäilevä: "Elämysten Oulu".

En koe, että täällä kokisi jotain suuria elämyksiä, jos vain "Oulun kesä on täynnä tapahtumia", jos ensi vuonna Oulusta pois lähtevässä "Stockmannissa on kiva deli" ja jos hotellina tarjotaan vain perussokosta. Minusta Oulun iskulause voisi olla "Aito ja arkinen Oulu". Tämä on kaupunki, jossa on hyvä elää perusarkea perusjamppana. Jos haluaa suurempia elämyksiä, lentokoneella pääsee kätevästi suoralla lennolla moneen paikkaan ja Helsingin kautta kaikkialle.

Engelin suunnittelema upea Oulun tuomiokirkko

Oulu on minusta sopivan pieni kaupunki. Varsinkin nyt kun asumme keskustassa on kaikki palvelut kuten ruokakaupat, kahvilat, ravintolat, koirapuisto, kuntosali ja leikkipuisto vain lyhyen kävelymatkan päässä. Lapsena harrastin keskustassa balettia, yleisurheilua, välinevoimistelua ja pianonsoittoa. Oulusta löytyy periaatteessa kaikki tarvittava. 

Oulun nuoriso-ja kulttuurikeskus: entinen Nuku, nykyään Valve. Tajusivatpas!

Oulussa on vähän jäyhiä, mutta mukavia ihmisiä. Tänään kävelin samaa matkaa naapurin vaarin kanssa postilaatikolle ja hän kertoi viihtyneensä Oulussa hyvin ja jo 55 vuotta. Helsingistä Ouluun muuttanut ystävämme kehui kuinka jumppatunnin jälkeen ihmiset jäävät välillä oikeasti juttelemaan toistensa kanssa eikä kaikilla ole kamala kiire heti seuraavaan paikkaan toteuttamaan itseään. Minnepä täällä olisi kiire?

Neljän ruuhka isolla keskustan läpi vievällä tiellä.

Oulussa on talvella oikeasti lunta. Täällä voi hiihtää, lasketella roskavuorella ja pikkupulkkamäkiä löytyy joka puistosta. Oulussa on hyvät ja useimmiten ihan ajatuksella suunnitellut turvalliset pyörätiet. Ihmiset liikkuvat pyörillä kaikkialle joka säällä. Oulussa on kesällä välillä ihan lämminkin ja Nallikarin ja Tuiran  biitsit ovat vakiohiekkalaatikoitamme.

Oulun kävelykatu Rotuaari

Parhaat illallisravintolat Oulussa ovat Uleåborg ja Hugo. Kivoja lounaita saa Fitwokista, Hagia Sofiasta ja Tuubasta. Kahville mennään Puistolaan, Makiaan, torin vanhaan Makasiiniin tai Roosteriin. Kesällä jätskillä ja siiderillä käydään Tähtitornin Kahvilassa, Koivurannan kahvilassa ja Ravintola Nallikarissa sekä tietysti torilla. Kaupungin parasta kalakeittoa tarjoilee Villa Hannala. 

Suosikki-illanviettopaikkani ovat kuin suoraan Italiasta sommelierien kanssa saapunut istuskelupaikka Viinibaari Vox ja "ainaliiantäynnämennäänmekin" bilemesta Kaarle. 

Ihanimmat vaatteet ja sisutustavarat löytyvät Privaatista, Putiikki 27:sta, Pukumiehestä, Stockalta, Muoti Kuusta ja  Decorasta. Parin kuukauden päästä keskustaan avataan uusi kauppakeskus Valkea, johon on perustylsien rättiliikkeiden ja ketjuravintoloiden lisäksi tulossa muutama kiinnostava uutuuskauppa ja -ravintola. 

Olen testannut kaikki Oulun hotellit ja paras on ehdottomasti Radisson Blue mahtavan sijainnin ja upeiden näkymien vuoksi. 

Puistoista parhain on iki-ihana lapsuudenpuisto Ainolanpuisto. 

Jos jään Ouluun, haluan muuttaa Pikisaareen tai Ainolanpuiston kupeeseen. 

Viimesyksynä avattu keskustan alle rakennettu autohalli Kivisydän on kauneudessaan nähtävyys ja helpottaa parkkeeraamista keskustaan.

Kirkkokadun vanhoja kauniita rakennuksia Franzenin puiston kupeessa

Hellyyttävä patsas Tuirassa.

Oulun vanhin kivijalka 1600-luvulta.

Huonoa Oulussa on sen koko. Kaipaan suurempaan kaupunkiin, jossa keskusta olisi muutakin kuin pari katua poikittain. Haluaisin kaupungin olevan sen verran iso, että sinne voi eksyä ja hävitä ihmisvilinään jos niin tahtoo.

Kaipaan tyylikkäitä ihmisiä, ihania kivijalkaliikkeitä ja toinen toistaan erikoisempia kahviloita ja ravintoloita. Harmikseni Oulussa S-ketju hallitsee keskustaa liikaa; paljon mainostettu asiakasomistajuus tuntuu purreen tänne hyvin.

Oulussa tuulee aina ja kylmästi! Julkinen liikenne ei toimi. Huonointa Oulussa minulle on kuitenkin se, että olen asunut täällä aina. Haluan käydä jossain muuallakin. Vaikka sitten vaan palatakseni takaisin. 

Matkalla mummolaan. Taustalla Tuiran kauniita kerrostaloja, yleiskaava Alvar Aaallon käsialaa.

Tätä postausta tehdessäni olen katsellut Oulua ihan uusin silmin. Olen bongannut monta uutta ihanaa taloa, patsasta ja puistoa. Tuli jo valmiiksi ikävä Oulua. Tämä on hyvä paikka elää.

Lue myös: Ainolanpuisto