Joka kerta kun kävelen kotiinpäin tunnen suunnatonta iloa siitä, että asumme juuri siinä missä nyt asumme. Olen hirveän ylpeä itsestäni ja miehestäni, että uskalsimme vaihtaa tylsältä tuntuneen lähiön rivitalosta keskustaan kerrostaloon. Toista kertaa elämässäni lapsuudenkodin jälkeen tunnen aina saapuvani oikeaan kotiin. Kotioven takana on minun turvallinen pesäkoloni, jossa tunnen oloni hyväksytyksi ja vapautuneeksi. Toki kaikkea hyvää oloa ei varmastikaan selitä pelkkä uusi asunto, mutta se on tässä itsensä tutkiskelussa ollut ehkä se konkreettisin muutos.
Oma koti kullan kallis, halaisin jos voisin. Mukavaa koti-iltaa kotoilijat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti