Kiitos Eurojackpot!!

Jos minulle annettaisiin nyt 15 miljoonaa euroa (anyone!?!) niin haluaisin omakotitaloon. Ostaisin jonkun suurlähettilään palatsin, palkkaisin ruohonleikkaajan sekä lumenkolaajan ja haravoisin onnellisena syksyn ensimmäisiä lehtiä omalta pihaltani. 

Kuva: Pinterest

Ostaisin kyllä myös jonkun urbaanin kattohuoneiston Kalliosta. Ja Merikadulta koko kerroksen, jonne sijoittaisin uudet vanhat perintöbiedermeierini. 

Vaikka niin hehkutan autotonta elämää niin ostaisin silti lopuilla rahoilla Teslan.

kuva: Pinterest

Mutta minähän en lottoa. Että se siitä haaveesta... Vai pitäisikö ruveta lottoamaan? Jos voittaisinkin niin mitä kävisi lempiharrastukselleni unelmoinnille? Jos saa kaiken mitä tahtoo, mistä silloin voi unelmoida? Eli ei kiitos 15 miljonaa - yksikin riittää.

Mobile home!

Meillä on nyt viikon ajan ollut ihan oma piha! Piha on ollut Ähtärin, Jämsän, Porvoon ja Helsingin leirintäalueilla nurmikkoineen, puineen päivineen.

Vuokrasimme ksälomareissun ajaksi auton perään hirveillä ennakkoluuloilla asuntovaunun. Kilometrien lisääntyessä on lisääntynyt myös ihastus tähän ihan uudenlaiseen matkailuun! Kyllä on helppoa ja hauskaa kun hätäpissalle voi pysähtyä mihin vain, kakkavaipat voi vaihtaa tuosta noin vaan bussipysäkillä uuteen ja välipalaa saa vaikka kioskit olisivatkin jo kiinni. Pienten lasten ja koiran kanssa on mahtavaa kun ei edellisreissun tapaan tarvitse kannella reppuja, rinkkoja, tabletteja ja taaperoita jatkuvasti hotellista hotelliin. 

Tällä reissulla olen huomannut kuinka ikävä minulla onkaan ollut pihaa ja metsää. Laiska minäni nauttii kun lapset ja koiran voi tuosta noin vaan päästää pihalle riehumaan. 

Esikoisen ollessa ihan vauva asuimme omakoti- ja rivitalossa, jotka eivät siihen elämäntilanteeseen tuntuneet sopivan ollenkaan. Muutimme kerrostaloon joka tuntui olevan vastaus kaikkeen ahdistukseen. Nyt kun nuo kaksi kasvaa kasvamistaan ja koiravauvakuume nousee nousemistaan olen huomannut kuinka välillä mietiskelen ihan tosissani omakotitaloa kerrostalon sijaan.

Viimevuoden kesälomareissun teemana oli "muutettaisko Ruotsiin?!?" Sitä edellisen kesäloman teemana oli 10 kaupunkia ja niiden leipomot. Tämän reissun teemaksi on matkan aikana noussut  "muutetaanko sittenkin omakotitaloon?!?" 

Vankilaan!

Hesarissa oli lauantaina 13.8.2016 juttu siitä kuinka tarkoin valitut 250 henkilöä asuvat keskellä Helsingin kantakaupunkia erittäin väljästi 100 000 neliön tontilla. Samaan aikaan Helsinki tuskailee asuntopulan, nousevien vuokrien ja kalliiden keskusta-asuntojen kanssa; mistä saadaan lisää tilaa rakentaa?

"Miten olisi Sörnäisten vankila?", ehdotetaan lehtijutussa. Siinähän sitä olisi tonttia kerrakseeen. Ja upeita yli sata vuotta vanhoja tiilirakennuksia, jonne voisin muuttaa vaikka heti!

Myös Oulun vankila on yhdellä Oulun hienoimmista paikoista Myllytullissa. Vieressä on Oulun keskuspuisto, joki ja vastavalmistuneet Åströmin rannan kauniit kerrostalot hulppeine kattohuoneistoineen.

Avovangit harjoittelevat siviilielämää ihanissa keltaisissa puu- ja kivitaloissa. 

Upean punatiililinnan sisällä lusitaan oikein kunnolla kaltereiden, muurien ja piikkilangan takana. 

Kaikki kunnioitus tuomiotaan istuville ihmisille, mutta kävisikö heille jos siirrettäisiin punkat vähän kauemmas keskustasta? Esimerkiksi Metsokankaalle? 

Päärakennuksesta saisi upean hotellin tai kerrostalolukaalin. Puutaloista tulisi pienellä remontilla upeita rivi-ja paritaloja.

Mitenköhän noihin ihaniin puutaloihin pääsisi käsiksi luopumatta kuitenkaan tästä kiltteyden ja kunnollisuuden säihkyvästä sädekehästä?