Töölö ruots. Tölö

Töölössä ollaan. Tuntuu kodilta ja haluan jäädä tänne. Toisiko joku meidän tavarat Oulusta?? 

Töölö on ehdottomasti kivoin alue Helsingissä tähän mennessä. Täällä on upeita vanhoja taloja, puhutteleva arkkitehtuuri, paljon ihania tunnelmallisia puistoja, Töölön kuuluisa sairaala, meri ja Mannerheimintie. Sulassa sovussa ovat vierekkäin koko elämän kirjo: jalkapallokenttä, kirkot, kaupat, hautausmaa ja Hietsu. 

Töölössä on lukuisia ihania leikkipuistoja, jotka ovat sadesäälläkin olleet yllättävän täynnä mukavia perheitä. Joka päivä olen hiekkalaatikolla haastatellut äitejä, isiä ja lapsia siitä minkälaista Töölössä on elää ja vastaus on aina sama: pois en lähtisi! Perusteluina on alueen tunnelma, lukuisat puistot, hyvät urheilumahdollisuudet ja keskustan läheisyys. Töölössä on kuulemma aktiivinen kaupunginosayhteisö ja Töölöllä on myös oma kylätalo. Söpöä. 

Alueella on myynnissä tosi mielenkiintoisia ja kauniita asuntoja, joista lisää myöhemmin. Kuvassa alla avara ja valoisa, useimpien lasten unelmien koti Töölössä.

Töölössä on paljon maanläheisiä ja rennonoloisia kahviloita ja ravintoloita. Tällä reissulla me kävimme Töölön pizzassa perus "sunnuntainaeijaksatehdäruokaa" pitsalla, Ravintola Töölön Sävelessä hampurilaisilla ja Café Regatassa pullakahveilla. Töölön Sävel oli ihana 60-luvun tunnelmaa huokuva lapsiystävällinen ravintola, joka tarjoili herkullisia etanoita ja hampurilaisia. Café Regatta oli oikea nähtävyys; 100 vuotta vanha kalastajanmökki merenrannassa, herkulliset pullat ja maksu vanhanaikaisesti käteisellä.

Töölö on minusta hauskalla tavalla sekoitus Kalliota ja Ullanlinnaa; alue huokuu arvokasta historiaa, on rennon nuorekas ja tyylikäs olematta kuitenkaan liian posh. 

Töölö - feels like home. 

Lue myös: Kronohagen ja Ullanlinna - linnani mun

Avotakka

Minulle on jostain syystä tullut Avotakka nyt neljän kuukauden ajan. Mies, anoppi eikä ystävä myönnä mitään enkä minä valita. Ihanaa on hyvä lehti, kahvi, kukat ja vastaleivottu leipä. Ja hiljaiset lapset television edessä viidestä kuuteen.

Huhtikuun lehdessä oli kaunis koti Punavuoressa, mielenkiintoinen juttu Kaartinkaupunkiin muuttaneesta lapsiperheestä ja ihana nelihenkisen perheen ullakkohuoneisto Manskulla. Maaliskuun Avotakassa oli juttu perheestä, joka muutti Helsingin keskustasta unelmiensa paritaloon Vuosaareen kunnes tajusivat, että haluavatkin takaisin keskustan sykkeeseen! Ihana lukea kohtalotovereista, meistä vastavirtaan pyristelevistä kerrostaloperheistä, joiden mielenliikkeitä niin harva varsinkaan Oulussa ymmärtää. 

Olen Pinterestissä, mutta taidan nyt oikein vanhanaikaisesti ottaa sakset, liiman ja suunnitteluvihon esiin ja unelmoida tulevasta.

Mukavaa alkanutta viikkoa! 

Kommuuniin!

Tämän päivän (to 21.4.2016) Kauppalehdessä oli mielenkiintoinen juttu yhteisöllisestä asumisesta: "Nyt tulevat uuden ajan kommuunit".

Piilaaksossa yksinäiset taiteilijat ja insinöörit asuvat saman katon alla jakaen keittiön, olohuoneen, ilot, surut ja osan makuuhuoneistakin. Heillä on yhteinen infrapunasauna, bänditila ja puutyöverstas. Halvimmillaan kommuunielämä maksaa 890 euroa kuukaudessa sisältäen luomuruuat! Vaikka asuminen on edullista, on asujien mukaan kommuuniasumisessa tärkeintä ja arvokkainta kulttuurinen sekä sosiaalinen hyöty; aina on joku, jota kiinnostaa mitä sinulle kuuluu.

Lehtijutun mukaan markkinavoimat keksi lähiössä yksinään asuvan ydinperheen mallin 50-luvulla vauhdittaakseen kuluttamista: kun jokaisella perheellä on oma talo, tarvitsevat he yleensä myös oman auton, oman pesukoneen ja oman ruohonleikkurin.

Viimeaikoina on laajemmin alettu ymmärtää, että maailma ei kestä näin raskasta kulutusta. On myös itsestäänselvää, että yksin oleminen ja omistaminen vähentää vuorovaikutusta, lisää yksinäisyyttä ja vahvistaa haitallista itsepärjäämisen kulttuuria. Maailmalla ja Suomessakin aletaan pikkuhiljaa ymmärtää, että jakaminen ja kokeminen ovat tämän vuosituhannen sanat, ei ostaminen ja omistaminen.

kuva:Kauppalehti/Senja Larsen

Kommuunielämä säästää luontoa, rahaa ja yksinäistä ihmismieltä.

Minusta täydelliseen jakamistalouteen ei kuitenkaan olisi. Olen välillä sen verran antisosiaalinen, että en olisi peruskommuunissa kovin hyvää seuraa, mutta olen kehitellyt omaa versiotani jakamistaloudesta. Perustettaisiinko yhteisöllisyyttä korostava kerrostalo? Joku kukkaiskoti?! Kaikilla olisi oma, maalämmöllä lämpiävä, sopivan kokoinen asunto. Yhteistä olisi saunat, pesutupa, kuntosali, bändihuone, piha ja kasvihuone. Alakerrassa olisi kerrostalon oma päiväkoti ja iltapäiväkerho. Lasten/koiran/kodinhoitoapua saisi naapureilta vastavuoroisuuden perusteella. Maidot, munat ja leivät toimitettaisiin yhteistilauksena kaksi kertaa viikossa alaovelle klo 7. Taloyhtiöllä olisi oma, helposti varattavissa oleva auto. Toimisikohan tällainen? 

Lehtijutun kommentissa Senja Larsen pohtii mielenkiintoista asiaa: "oliko ydinperhe lähiössä vain yhden ajan kokeilu?" Onkohan omakotitaloasuminen vain ohimenevä muoti-ilmö? Ovatko kommuunit ja eriasteiset jakamistaloudet tulevaisuutta? Toivottavasti.