maanantai 8. elokuuta 2016

Seinäjoen asuntomessut

Taloja taloja taloja. Neljässä tunnissa kiersin 30 taloa. Yhteenkään en rakastunut, mutta mielenkiintoista oli. 

Kierroksellani kiinnitin huomiota asuntojen pohjaratkaisuihin, katto- ja seinämateriaaleihin, eristyksiin ja lämmitysratkaisuihin. Sisustuksesta en tällä kertaa suuremmin välittänyt. 

Suurin osa taloista oli perus Kastellia ja Jukkaaminun makuuni tylsiä, persoonattomia ja mitäänsanomattomia koteja, jotka on rakennettu vain käytännöllisyys edellä. Ratkaisut olivat mallia iso autokatos, iso roskakatos, kuraeteinen, valtavat pesutilat ja pikkiriikkiset olohuoneet. Mikäs siinä jos sellaiset tuntuvat omalta. Olisi mielenkiintoista keskustella ihmisen kanssa, joka ehdottomasti haluaa tälläisen peruskastellin; mikä siinä tavallisuudessa viehättää?

Muutama poikkeus käytännöllisyysajattelussa kuitenkin löytyi: monissa taloissa ruokailutila oli sijoitettu keittiöstä erittäin epäkäytännöllisesti todella kauas. Kuka jaksaa kantaa voi- ja maitopurkkeja jatkusvasti toiselle puolelle taloa?! Monissa kohteissa oli myös panostettu turhiin neliöihin rakentamalla sekä edustuseteinen ja -olohuone että arkieteinen ja -olohuone. Kuka näitä edustustiloja tarvitsee ja mihin?  



Messualueen perältä perustylsien talojen jälkeen löytyi pieni piiri kauniita perinnetaloja. Varsinkin Passiivikivitalon kosteusturvatalo (nro 26) oli upea ja ilmakiertoinen lattialämmitysratkaisu mielenkiintoinen. Ihana oli myös Tupien Tupa (nro 29), jossa ruokailutila oli sijoitettu valoisaan erkkeriin. Kyllä ne ruotsalaiset ossaa. Kimaran Katariinan (nro 31) hirsiseinät olivat lumoavat.




Perinnetalojen suloiset ruutuikkunat, leveät ikkunalaudat, polveilevat katot ja erkkerit näyttävät niin kauniilta ja kiehtovilta. Näissä uusissa vanhaa tyyliä mukaillen rakennetuissa taloissa tulee kuitenkin jotenkin hassun valheellinen olo kun taloparat yrittävät olla vanhoja vaikka ovat kyllä ihan vastarakennettuja.


Yksi parhaista pohjaratkaisuista löytyi Lumimustikasta (nro 41). Asunto oli ulkoa yksikerroksisten talojen tapaan vähän tylsän näköinen mutta sisältä koti oli toimiva, kaunis ja ihanan hippi kuviollisine kaakeleineen! Vaikka en avokeittiöiden suuri fani olekaan, hurmasi koti minut avaruudellaan, kauneudellaan ja käytännöllisyydellään. Leveä eteinen, vanhempien oma kylpy- ja vaatehuone ja saunasta erillinen kodinhoitohuone iskivät minuun. En ymmärrä miksi kodinhoitohuone sijoitetaan aina saunan yhteyteen? Onko rentouttavaa astua lempeistä löylyistä pyykkejä, työkaluja ja kaikenmaailman kasoja notkuvaan kodinhoitohuoneeseen? No ei ole!!! Mustikassa sauna- ja suihkutilat olivat ihanan perinteisesti piharakennuksessa kaukana kodin sotkuista ja melusta.




Seuraavat kaksi kuvaa ovat hyviä esimerkkejä huonosta pohjasta. Ovatko nämä ihan oikeasti Dekolehden toimittajan mielestä toimivia ratkaisuja? Mitä järkeä on kokoontaitettavassa saunassa? Yksiön ylimääräiset seinät tekevät asunnosta neliöitä tuhlaavan ja pimeän, ei toimivan ja valoisan



Moderneista taloista kerran palanut, mutta rohkeasti tuhkasta ylös noussut Honkatalon Riihi oli upea. Kiviset kierreportaat, valtavat ikkunat ja järvinäkymä pysäyttivät. Upea koti, mutta vähän liian kulmikas ja moderni minun makuun. 



Seuraavana kauhujeni talo: valkoinen laatikko täynnä valkoista lattiasta kattoon. Meitä on moneksi. 


Jos rakentaisin itse uuden omakotitalon rakentaisin jotain perinteikkään ja modernin väliltä.  Ultramodernit valkoiset talot ovat kuin taidegallerioita; kauniita, valoisia ja avaria, mutta eivät kodikkaita. Toisaalta taas vain antiikilla sisustetut vanhat talot tuntuvat museoilta. Hyvä esimerkki mieleisestäni talosta oli Villa Roihu (nro 18).


Mutta minkälaista olisi rakentaa omakotitalo? Asuntomessuilla minuun iski eristysähky ja lämmitysdilemma kun on tarjolla oli kaikenmaailman ekovillaa, mineraalivillaa, maalämpöä ja kiertävää takkasysteemiä . Sen lisäksi pitäisi miettiä vielä kattomateriaali, seinät, lattiat, hanat, tapetit, keittiön kaapinrivat ja mitä vielä. Huh. Kuulostaa rankalta puuhalta. Vai voisiko se olla kivaakin? 

Suuri kiitos asuntomessujen järjestäjille ja etenkin perheille, jotka päästivät meidät tuhannet uteliaat tutustumaan koteihinsa. 


4 kommenttia:

  1. Täällä Helsingissä todella tiukat kaavat vaikuttavat siihen, millaisen talon ylipäänsä saa rakentaa ja minne. Meille tärkeintä oli oma, hyvä tontti hyvällä paikalla. Olimme valmiit sijoittamaan sellaiseen (talo voi vaikka palaa mutta tontti jää, ja maa pysyy arvossaan). Sen jälkeen vasta alettiin miettiä, minkälaisen talon sille saisi rakentaa. Koska emme voineet rakentaa itse tai piirrättää taloa arkkitehdillä, valmistaloista ainoastaan pari vaihtoehtoa sopi tiukan kaavan alueella sijaitsemalle tontillemme, ja nekin ns. pitkin hampain. Siksi meillä on tylsä perustalo. ;) Joskin kyllä se täältä sisältä on aika kiva, kun sisustus on kohdillaan. Taloa rakentaessa kannattaa myös vähän miettiä sitä, meneekö se kaupaksi jos sellainen tilanne elämässä tulee eteen, että talo pitäisi myydä. Korvessa sijaitseva 300-neliöinen uniikki linna ei välttämättä saa kovin helposti ostajia, hyvällä paikalla sijaitseva perustalo sen sijaan ehkä paremmin. - Messutaloilta toki odottaisi vähän uniikimpia ja rohkeampia ratkaisuja kuin mitä nyt on nähty, se kai olisi yksi messujen ideakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä pointti nuo tiukat rakennuskaavat. Minä kun aina ajattelen että kaikki voi muttaa minne vaan ja rakentaa semmonen talon kun tykkää, mutta eihän se niin mene. Kyllä minäkin laittaisin rahat mielummin kiinni hyvään sijaintiin, tonttiin ja vaikka upeaan maisemaan kuin vain nättiin taloon. Eli ymmärrän nyt kyllä taas paremmin miksi te ja muut asuvat "tylsässä" talossa. Ja onneksi voi aina sisustaa! Meidän 70-luvun mörskäkin on sisältä ihana 😊

      Poista
  2. Pakko lisätä, että mielestäni Helsingin kaupunki on mennyt suojeluinnossaan hieman liian pitkälle. Tiukat (kohtuuttomankin tiukat) kaavat lienevät yksi syy sille, että Helsinkiin on tosi kallista rakentaa. Tavallaan ymmärrän, että esim. vanhat pientaloalueet halutaan säilyttää ja niitä halutaan vaalia, mutta sitten taas... Talot ja asuinalueet ovat ihmisiä varten, ei toisinpäin. :) Mutta pakko vaan sopeutua, jos tänne haluaa rakentaa. Ja kaupunginosien välillä on kyllä myös eroja, mutta kyllä rakentaminen on täällä varsin hankalaksi tehty... Rajan takana Espoossa lienee jo huomattavasti helpompaa.

    VastaaPoista
  3. Minä taidan olla just noiden puutalojen suuri suojeluintoilija :D talot ja asuinalueet ovat ihmisiä varten, mutta tässä ajassa elävät eivät aina ymmärrä talojen ja asuinalueiden arvoa. Kaupunkien vanhatkaupungit ja muut puutaloalueet ovat historiallista perintöä jälkipolville. Toisaalta varsinkin uudisalueilla saisi olla väljemmät kaavat ja säännöt esim räiskyvämpi värimmailma mistä valita katot ja julkisivumaalit. Harmaata massaa kaikki ettei löydä kotiin kun käy kylässä. Miksi muuten tiukat kaavat nostaisi rakentamiskustannuksia?

    VastaaPoista