Helsingin sijaan Espanjaan!

Terveisiä Kanarialta!

Täällä on polskittu lastenaltaassa, nukahdettu kirja kourassa aurinkotuoliin, tapeltu nälkäisenä turhanpäiväisyyksistä ja juotu punkkua iltahämärässä lasten mentyä liian myöhään nukkumaan. Loma. Ah.

Niin kuin aina, myös lomalla ollaan pohdittu asumista ja asuntoja. Millaista täällä olisi asua? Minkälaista se olisi kun aina on lämmin? Mitä Suomesta kaipaisi, jos muuttaisi tänne? Minkälaista olisi perusarki Kanarialla? Innostuin ajattelemaan Espanjaan muuttoa vakavammin luettuani Miljonääriäidin blogikirjoituksen heidän Espanjaan muutostaan. Mitä jos oikeasti muutettaisiinkin tänne eikä Helsinkiin?

Ihaninta lämpimässä maassa on nyt ollut niinkin arkinen asia kuin pukeminen!! Täällä lapsia ei tarvi pukea!! Tai tarvii, mutta ei viittäkymmentä kerrosta raivolla ensin päälle, jotta voidaan siirtyä johonkin, jossa ne itkun kanssa riisutaan ja taas puetaan kohta kirkuen uudestaan päälle. Monesti Suomessa talvipakkasilla tai hyytävässä tihkusateessa ei jaksa lähteä johonkin ihan vaan siksi, koska se pukeminen. 

Ihmiset ovat täällä ihanan ystävällisiä ja rentoja. Voi tosin johtua siitä, että olen itsekin lomalaisena ystävällinen ja rento. Metsä vastaa ja niin edelleen.

Mutta on siinä ilmastossa jotain, joka vaikuttaa ihmisten mieliin. Lämmin ilma, lämmin mieli? Tosin nopea analyysini on myös, että mitä kylmempi ilmasto sen kehittyneempi valtio; byrokratian määrä on suoraan verrannollinen pakkasasteisiin ja korruption määrä hellelukemiin.

Ihanaa täällä on myös kaunis arkkitehtuuri, puutarhat, tuoreet hedelmät, vastanostettu kala, irtijuoksentelevat koirat ja tunteensa näyttävät ihmiset.

Kävin toissapäivänä nuorimmaisen kanssa paikallisessa ruokakaupassa hakemassa iltapalaa ja hoidin koko homman hienosti mekko heiluen espanjaa puhuen. Hetkeksi tuli olo, että me asutaan täällä, nyt tuosta jugurtit mukaan ja kotiin pesemään pyykkiä. Jatkoin ajatusleikkiä: aamulla lapset tarhaan, ei pukemisruljanssia, nopea aamuespresso rantakahvilassa, kävely ilmastoidulle (!) työpaikalle, paluumatkalla torilta mukaan tuoretta kalaa ja kasviksia, lapset tarhasta ja kotiin ruuan laittoon. Illalla voisi lähteä rannalle tekemään lasten kanssa hiekkakakkuja ja telkkarin sijasta katselisi merta, miestä ja kirjaa. Viikonloppuisin voitaisiin kierrellä saarta, leikkiä rannalla ja syödä myöhäisiä illallisia. Onkohan minulla liian romanttinen kuva Espanjassa elämisestä? 

Olen pienenä asunut vuoden Madridissa ja kun tulimme Suomeen takaisin olin hiihtäessäni hihkaissut mummolleni, että on se ihana kun on neljä vuodenaikaa! Ja niinhän se kyllä onkin. Koko ajan voi odottaa jotain uutta samalla kun nauttii nykyisestä. Ihanaa on syksyn kuulas ja raikas ilma, talven aurinko ja hanget, kevään tulppaanit ja sulavan lumen alta paljastuva asfaltti. Sitten tulee se kesä. Kesä on kyllä parasta. Rakastan lämpöä, mekkoja, jätskiä ja iloisia ihmisiä.

Olisi hauska joskus asua vähän aikaa ulkomailla ja nimenomaan jossain päiväntasaajan tuntumassa. Olisi hauska oppia uusi kieli, kulttuuri ja tavat. En usko, että elämää kuitenkaan haluaisi kokonaan siirtää uuteen ympäristöön ja kulttuuriin. Kestäisinkö sitä kun asiat eivät todennäköisesti suju yhtä oikeudenmukaisesti ja kuitenkin suhteellisen helposti kuin Suomessa? Kuinka nopeasti joka paikkaan leviävä hiekka ja aurinkorasvan tahrimat vaatteet alkaisi ärsyttää? Onko keskikesän kuumuus yhtä sisällevangitsevaa  kuin -30 pakkanen? Espanjassahan ei olisi yhtään sukulaista eikä aluksi ystäviäkään... Saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan.

Rentouttava ja valaiseva reissu takana, mutta ihana tulla taas kotiin ja Suomeen.

Lue myös: Terveisiä Tukholmasta

Saunassa

Meillä on keskiviikkoisin taloyhtiön saunassa saunavuoro. Kätevästi juuri Pikkukakkosen jälkeen hipsitään kylpytakit päällä saunaan, jossa vastassa on ihanat 70-luvun vihreät räsymatot ja oranssit palloverhot, leveät saunan lauteet ja pehmeät löylyt. Isompi lapsi osaa jo odottaa saunavuoroa, josta onkin muodostunut koko perheen yhteinen jännittävä retki. Saunavuoron takia saunaan tulee lähdettyä porukalla ja se rytmittää viikkoa kivasti. Jotenkin nautin tästä kun kerrostalossa saunaa ja pihaa pitää jakaa; kun ne eivät ole jatkuvasti saatavilla osaan niistä paremmin nauttia.

Meillähän on myös oma sauna, jonka mielelläni räjäyttäisin! Siirtäisin toisen neliön liian kapeaan eteiseemme ja toisen ahtaaseen kylppäriin. Saunamme on liian pieni, löylyt liian kovat ja lauteet täynnä pyykkikoreja, vaippoja ja treenikamoja. Meillä sauna on täysin turha tila ja koko asunnon kalleimmat neliöt käyttöasteeseen nähden. 

Wikipedian mukaan parisataa vuotta sitten ihmisten asettuessa kaupunkeihin yleiset saunat alkoivat olla tarpeellisia. 1950-luvulla alettiin kerrostaloihin rakentaa taloyhtiön omia saunoja ja pian sen jälkeen myös luksukseksi koettuja huoneistokohtaisia saunoja. Parinkymmenen viime vuoden aikana kerrostaloihin on rakennettu pääosin vain huoneistokohtaisia saunoja. Osa näistä on saunomiskäytössä, osa kodinhoitohuoneena ja varastona niin kuin meillä. 

Nykypäivänä trendi on onneksi alkanut muuttua ja kaikkia kolmea eri saunamuotoa rakennetaan nyt ristiin rastiin. Helsingissä on ainakin viisi julkista saunaa ja uusiakin on lähiaikoina tulossa. Oulussakin yleistä saunaa on kokeiltu nyt pari vuotta Tuiran rannassa ihan hyvällä menestyksellä. Yhteiset ja julkiset saunat lämmittävät tällaisen yhteisöllisyyden ja elologisuuden nimiin puhaltavaa elämyssaunojaa. 

Tänään lähdemme kuitenkin saunan sijasta Kanarian lämpöön!

Muovipussitalo putkella

Sunnuntain hesarissa oli juttu "Pakko laittaa putkea", joka käsitteli nykypäivän asuntojen rakentamisen normiviidakkoa ja energiatehokkuuden lisäämistä. 

Nykyään halutaan rakentaa nollaenergisiä, kliinisiä valkoisia kasvatuslaboratorioita, joissa ihmishiirulaiset vikisemättä pipetovat pillereitä suuhunsa. Seinät on tehty pumpulista ja riskit kaikkeen mahdottomaankin on eliminoitu. Tosiasiassa useat uudet talot ovat liian tiiviitä, huonosti suunniteltuja, huolimattomasti rakennettuja muovipusseja, jotka eivät uusimpien tutkimusten mukaan edes säästä sähkölaskuissa. Paskoja taloja tullut siis rakennettua. 

Jutussa puhuttiin paljon koneellisesta ilmanvaihdosta ja kuinka sen on ajateltu pelastavan maailman kaikki pikkuoravatkin energiatehokkuudellaan. Uusien tutkimusten mukaan koneellisella ilmanvaihdolla on suurien tilaa vievien pömpeleiden ja runsaan sähkönkulutuksen (!!!) lisäksi yllättäen huono vaikutus talojen kuntoon ja ihmisten terveyteen. Tehokkaiden koneellisten ilmanvaihtojärkestelmien epäillään itsessään aiheuttavan sisäilmaongelmia ja talojen homehtumista. Ilmanvaihtolaitteet ovat kalliita, suhteellisen lyhytikäisiä ja monimutkaisia vempeleitä, jotka vaativat käyttäjältään insinöörikoulutuksen. Koneellisesta ilmanvaihdosta rakennukissa on tullut sääntö ja niitä on energiatehokkuuden ja hyvän sisäilman nimissä laitettava joka tönöön. Melkoinen bisnes sille joka tämmöisen keksi. Vanha ja hyvin toiminut painovoimailmastointihan on tylsästi ilmainen, pitkäikäinen, toimiva ja yksinkertainen. On ihan järkyttävän kamalaa kuinka taloudellisen hyödyn tavoittelu ajaa järkevän rakentamisen ja ihmisten terveyden edelle.

Lehdessä esiteltiin eurooppalainen Hitea-hanke, jossa vertailtiin koulujen sisäilmaa ja lasten sairastamista Suomessa, Hollannissa ja Espanjassa. Tuloksista selviää monelle suomalaiselle siivousintoilijalle ja käsidesiaddiktille yllättävä asia: puhtaus ei kannata. Hollantilaisissa ja espanjalaisissa kouluissa bakteereita, homeita ja pienhiukkasia oli jopa 50–100 kertaa enemmän kuin suomalaiskouluissa, mutta silti suomalaislapset kärsivät eniten hengitystieoireista. Toki suomessa on kylmempi ja kuivempi ilma kuin Hollannissa ja Espanjassa, mutta kaikissa tutkituissa suomalaiskouluissa oli myös koneellinen ilmanvaihto ja suodatus toisin kuin Hollannissa ja Espanjassa! Onko teidän työpaikalla koneellinen ilmanvaihto? Ja kotona? Vuotaako nenä jatkuvasti?!? Artikkelin mukaan Helsingin yliopiston mikrobiologian emeritaprofessori Mirja Salkinoja-Salonen katsoo, että terveysongelmat voivat johtua myös siitä, että olemme tehneet elinympäristöstämme luonnottoman steriilin: ”Ihmisen immuunijärjestelmä tarvitsee mikrobeja, jotta se kehittyy ja pysyy kunnossa. Meidän lapsemme ovat tiloissa, jotka on kemikalisoitu niin, etteivät mikrobit pysy hengissä.” Siis edes mikrobit eivät pysy hengissä meidän rakentamissa tiloissa!!!!!?! Taidankin lisätä hippeilyäni ja jättää tytöt kotikouluun meidän painovoimailmastoituun karvaiseen ja bakteereja vilisevään kotiimme. 

Tiivis muovipussitalo on koneellisen ilmanvaihdon lisäksi yritys saada talosta energiatehokas. Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuksen mukaan lisäeristyksen lisääminen lisää kosteusvaurion vaaraa. Ennen kaikki oli paremmin ja sitä rataa ja talot rakennettiin ehdasta tavarasta: kivastä, tiilestä, puusta. Nykyään huipputeknisessä seinässä on miljoona erillistä kerrosta sitä ja tätä synteettistä moskaa, joita ei noin vaan korjata kun korjattavaa jossain vaiheessa ilmenee. Kyllä on energiatehokkuus kaukana jos talo ensin rakennetaan uusiutumattomista kierrätyskelvottomista materiaaleista ja korvataan uudella 50 vuoden päästä.

Olisipa jännitävää olla uuden passiivitalon omistaja. Huhuh. Omakotitaloa hankittaessa pitäisi olla joku omakotitalokoulutus. Toki Hesarin juttu oli melko provokatiivinen ja oma tietämykseni taloteknisistä asioista on minimaalinen, mutta en kyllä haluaisi nyt olla hankkimassa uutta taloa uudella huipputekniikalla, kun rakennusalalla on näin tuulista.

Tarkemmin asiasta eilisen Hesarissa ja tekniikan tohtori Matti Ollilan kirjoituksessa rakennuslehden blogissa